Oli aika mahtavaa avata blogger, ja todeta lukijalistalla näkyvän yli 50 lukijaa, ja blogissa on käyty karvan vaille 3000 kertaa. Tuntuu mukavalta, että jaksatte lukea pähkäilyjäni ja ranttejani, joten suurenmoisen suuri kiitos ja kumarrus suuntaanne! Tai tässä tapauksessa jääkarhun tassun heilutuksia.
Traconiin on enää vajaa viikko, eikä auta muuta kuin taputtaa itseään olalle, ettei tehnyt itselleen sellaista karhunpalvelusta, että alkaisi väkästämään itselleen uutta cossia. Oikeastaan olen suorastaan kiitollinen siitä, ettei Rideriin tarvittavia kankaita ja nahkaa löytynyt. Itseni tuntien olisin tehnyt innoissani kellon ympäri hommia, ja polttanut kynttilää kummastakin päästä. Nytkin vähäinen vapaa-aika on kulunut tiivisti ruudun ääressä, kun olen katsonut läpi sarjoja, joista kisataan WCS:n puolella. Tuskin on mikään yllätys, että istun jälleen kerran kisan tuomaristossa.
Viimeksi mainitsinkin, että olen paininut niska limassa vähän isomman projektin kanssa arkielämässä, joten pitää hitusen hehkuttaa sitä. Olin duunin puolelta aikamoisessa mediamyllytyksessä mukana viime viikolla, kun matka vei lahden toiselle puolelle, Sofi Oksasen uuden kirjan julkistamistilaisuuteen ja Puhdistus-elokuvan maailman ensi-iltaan Tallinnaan. Kirjailijan vakisuunnittelijoiden ominaisuudessa pakattiin iltapuvut laukkuun, kun sinne kerran käskettiin lähteä. Yleensä olen niin jumissa ateljeella, ettei pahemmin ehdi näyttää nenäänsä muualla, mutta tällä kertaa tehtiin poikkeus. Täytynee sanoa, että iltapukuun sonnustautuminen tuntuu melkein siltä, että vetäisi cossin niskaan, kun sitä kantaa itsensä aivan toisin kuin arkireleissä.
No, voihan sitä oikeasti verratakin. Ainakin naisilla se tuntuu varsin samalta, kun vaihtaa näköelimet piilareihin, käyttää pienen ikuisuuden hiusten kähertämiseen, naaman paklaamiseen, rikkoo kertaalleen sukkansa ja uudet vaihdettuaan saa tunkea tassunsa huikeisiin piikkikorkoihin. Korsetti nyöritykseen ja sitten on jo melkein valmis lähtemään. Niin, ehkä vähän vielä lisää meikkiä unohtamatta lakata hiukset puoliliikkumattomiksi! Ja kaikki tämä vaiva muutamien tuntien vuoksi? Kyllä vain. Cosplayhin vertaaminen ei ole sinällään lainkaan kaukaa haettua.
 |
| warrior queen feat. ilkeä äitipuoli |
Hotellin julmetun kokoiset peilit olivat liian suuri houkutus peilikuvaajalle, joten tässä pieni näyte suunnittelijoiden Lehtonen/Raiskinen juhlaeleganssista. Note to myself: laahuksellinen puku on paha virhe massatapahtumissa, kun helmaa saa jatkuvalla syötöllä varjella, ja on joka viidestoista minuutti tuuskahtamassa nenälleen, kun joku tallaa laahuksen päälle. Pitänee muistaa tämä cossipuolellakin, koska coneissa lienee enemmän vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Jos joku haluaa lukea tarkemman selostuksen matkasta, se löytyy duuniblogin puolelta. Allekirjoittaneen panosta ensi-illan glamouriin voi puolestaan nuuskia tämän linkin takaa. Puhdistus oli leffanakin varsin pysäyttävä, suosittelen katsomaan! (Tosin jos on hyvin herkkä, voi olla parempi jättää välistä raakuutensa vuoksi.)
Voisinkin palailla takaisin kotitehtävien pariin. Nyt kun vielä saan viimeiset sarjat katsottua, ja selvittyä Traconiin, pääsen vetämään henkeä. Tulkaa nykäisemään conissa hihasta ja tervehtimään! Olisi hauska kuulla lukijoilta ihan livenä ajatuksia, mitä blogi kenties on nostattanut.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti