Musteen piilotusta part 2

"Mutta mä tykkään mun tatskoista! En mä tahdo piilottaa niitä!"

Se oli ensimmäinen protesti, kun nappasin suunnittelijaparini uhriksi musteen häivytysoperaatioon, ja vastaavia seurasi tasaisella tahdilla koko testailun ajan. Viimeksi operoin M/V-kuvilla, nyt on vuorossa sitten värillisten kuvien piilotusta. Luvassa siis kinttuja koko postauksen täydeltä! Kaivelin aika kasan erilaisia tutoriaaleja juutuubin pohjilta, ja niistä toimivimmilta, eikä vain tiettyä tuotetta mainostavista, nappasin kaksi vaihtoehtoa kokeiluun.

Ensimmäisessä käytetään huulipunaa pohjalle, ja sen päälle rakennetaan peittokerroksia. Eli tästä lähtee:

Kuvan päälle on levitetty ensin kerros huulipunaa.

Seuraava kerros (oikealla) tummempaa meikkivoidetta, puuteria, ja sen päälle vielä vaaleampaa meikkivoidetta

Useamman kerroksen jälkeen. (Huomaa hieno facehugger ylempänä. Sitä EI saanut peittää.)

Häivytyksen jälkeen. Värillä ON väliä.

Tämä tapa ei ollut kauhean tehokas, ei ainakaan pysyvyytensä perusteella. Homma leviää kuin Mäkisen eväät heti, kun siihen koskee. Valitettavasti kaikki valtaisan meikkipussini punat ovat enemmän tai vähemmän kosteuttavia, tai sitten niissä oli glitteriä mukana. Joten se mattamaisinkin puna oli edelleen liian kostea, eikä huulipunapohja tuntunut kuivuvan millään, ja kun pohja pysyi koko ajan kosteana, päälimmäiset kerroksetkaan eivät pysyneet kovin pitkään hyvinä. Jos tätä tapaa kokeilee, suosittelen etsimään kuivan mattapunan, joka todella kuivuu ja pitää paremmin.

Testasin myös kuinka paljon eroa on kerrosten määrällä. Jätin avainkuvion alaosan vähän vähemmälle kerrosten kanssa, ja lopputulos oli varsin arvattava. Mitä enemmän tököttiä, sen paremmin peittää. Ei auta laiskuus, vaikka kuinka yrittäisi.

Sitten tapa nro 2. Huulipuna heitetään mäkeen ja korvataan pohjustus ihan tavallaisella paperiliimalla. Käytössä oli kaavoihinkin käyttämäni puikkoliima, joka oli helppo mätkiä ihoa vasten, mutta koehenkilöni valitti siitä, että levitys tuntui epämiellyttävältä, ihoa kiristi ja pienet ihokarvat nipistelivät. Eroa ei ollut levittikö suoraan puikosta vai palettilastalla. Paperiliima on myös myrkytön, joten sitä saattaa aivan huoletta laittaa iholle ilman pelkoa maailmanlopun allergisista reaktioista. Mutta sanoista kuviin:

Turilaan lähtötilanne ennen liimakerrosta

Liimapinnan kuivuttua testattiin kahta eri peittoväriä

Aiemmin mainostin hankkineeni Grimasin tatuointien peittoon tarkoitukseen suunnatun peittoaineen. Sitä kokeiltiin tässä nyt vasemmalle puolelle, oikealle puolelle sen sijaan ihan perinteistä voimakaspigmenttistä meikkivoidetta. Grimasin tuote on kyllä niin syvältä, ettei kädelläkään yletä. Kauheaa tahmaa, eikä auta vaikka sitä lämmittäisikin. Se ei peitä sitten mitään! Hukkaan meni nekin pennoset.

 Liima jättää ihoon aika jännittävän pinnan. Jokainen ihohuokonen jää näkyviin varsinkin meikkivoiteen kanssa ja jos inhottuu pienistä rykelmistä tai koloista, ällötykseltä ei voi välttyä. Kiitos ja anteeksi, Mirjam!

Useamman kerroksen ja häivytysten jälkeen.

Yhteenvetona voisi sanoa, ettei kumpikaan näistä tekniikoista ollut täysi menestys, mutta antoi hyvän hahmotuksen siitä, mikä toimii ja mikä ei. Valitettavasti tästä ei ole enää kuvia, mutta päädyimme piilottamaan Rideria varten herran hihan pohjustamalla ensin kaikki kuviot huomattavan tummalla meikkivoiteella. Sen annettiin kuivua rauhassa ja puuteroitiin runsaalla Grimasin kiinnityspuuterilla. Tumman kerroksen päälle töpöteltiin vaaleampi meikkivoide. Puuterointia ja kerroksia toistettiin useamman kerran, kunnes päästiin tarpeeksi peittävään lopputulokseen. Viimeiseksi koko komeus kiinnitettiin hiuslakalla, joka esti värin suuremman sotkeutumisen vaatteisiin. Hiuslakkaa voi myös lisäillä päivän mittaan, jos tuntuu, että väriä alkaa irrota häiritsevässä määrin.

Aivan täydellistä tästä ei vieläkään tullut, mutta tatuointeja tuskin enää huomasi ellei ollut aivan lähellä katsomassa. Rideria tuskin cossattiin viimeistä kertaa, joten samaa operaatiota on vielä myöhemminkin luvassa, ja jos matkan varrella tulee vielä hyviä oivalluksia, jaan ne varmasti täälläkin.