tiistai 18. syyskuuta 2012

Musteen piilotusta part 2

"Mutta mä tykkään mun tatskoista! En mä tahdo piilottaa niitä!"

Se oli ensimmäinen protesti, kun nappasin suunnittelijaparini uhriksi musteen häivytysoperaatioon, ja vastaavia seurasi tasaisella tahdilla koko testailun ajan. Viimeksi operoin M/V-kuvilla, nyt on vuorossa sitten värillisten kuvien piilotusta. Luvassa siis kinttuja koko postauksen täydeltä! Kaivelin aika kasan erilaisia tutoriaaleja juutuubin pohjilta, ja niistä toimivimmilta, eikä vain tiettyä tuotetta mainostavista, nappasin kaksi vaihtoehtoa kokeiluun.

Ensimmäisessä käytetään huulipunaa pohjalle, ja sen päälle rakennetaan peittokerroksia. Eli tästä lähtee:

Kuvan päälle on levitetty ensin kerros huulipunaa.

Seuraava kerros (oikealla) tummempaa meikkivoidetta, puuteria, ja sen päälle vielä vaaleampaa meikkivoidetta

Useamman kerroksen jälkeen. (Huomaa hieno facehugger ylempänä. Sitä EI saanut peittää.)

Häivytyksen jälkeen. Värillä ON väliä.

Tämä tapa ei ollut kauhean tehokas, ei ainakaan pysyvyytensä perusteella. Homma leviää kuin Mäkisen eväät heti, kun siihen koskee. Valitettavasti kaikki valtaisan meikkipussini punat ovat enemmän tai vähemmän kosteuttavia, tai sitten niissä oli glitteriä mukana. Joten se mattamaisinkin puna oli edelleen liian kostea, eikä huulipunapohja tuntunut kuivuvan millään, ja kun pohja pysyi koko ajan kosteana, päälimmäiset kerroksetkaan eivät pysyneet kovin pitkään hyvinä. Jos tätä tapaa kokeilee, suosittelen etsimään kuivan mattapunan, joka todella kuivuu ja pitää paremmin.

Testasin myös kuinka paljon eroa on kerrosten määrällä. Jätin avainkuvion alaosan vähän vähemmälle kerrosten kanssa, ja lopputulos oli varsin arvattava. Mitä enemmän tököttiä, sen paremmin peittää. Ei auta laiskuus, vaikka kuinka yrittäisi.

Sitten tapa nro 2. Huulipuna heitetään mäkeen ja korvataan pohjustus ihan tavallaisella paperiliimalla. Käytössä oli kaavoihinkin käyttämäni puikkoliima, joka oli helppo mätkiä ihoa vasten, mutta koehenkilöni valitti siitä, että levitys tuntui epämiellyttävältä, ihoa kiristi ja pienet ihokarvat nipistelivät. Eroa ei ollut levittikö suoraan puikosta vai palettilastalla. Paperiliima on myös myrkytön, joten sitä saattaa aivan huoletta laittaa iholle ilman pelkoa maailmanlopun allergisista reaktioista. Mutta sanoista kuviin:

Turilaan lähtötilanne ennen liimakerrosta


Liimapinnan kuivuttua testattiin kahta eri peittoväriä

Aiemmin mainostin hankkineeni Grimasin tatuointien peittoon tarkoitukseen suunnatun peittoaineen. Sitä kokeiltiin tässä nyt vasemmalle puolelle, oikealle puolelle sen sijaan ihan perinteistä voimakaspigmenttistä meikkivoidetta. Grimasin tuote on kyllä niin syvältä, ettei kädelläkään yletä. Kauheaa tahmaa, eikä auta vaikka sitä lämmittäisikin. Se ei peitä sitten mitään! Hukkaan meni nekin pennoset.

 Liima jättää ihoon aika jännittävän pinnan. Jokainen ihohuokonen jää näkyviin varsinkin meikkivoiteen kanssa ja jos inhottuu pienistä rykelmistä tai koloista, ällötykseltä ei voi välttyä. Kiitos ja anteeksi, Mirjam!

Useamman kerroksen ja häivytysten jälkeen.

Yhteenvetona voisi sanoa, ettei kumpikaan näistä tekniikoista ollut täysi menestys, mutta antoi hyvän hahmotuksen siitä, mikä toimii ja mikä ei. Valitettavasti tästä ei ole enää kuvia, mutta päädyimme piilottamaan Rideria varten herran hihan pohjustamalla ensin kaikki kuviot huomattavan tummalla meikkivoiteella. Sen annettiin kuivua rauhassa ja puuteroitiin runsaalla Grimasin kiinnityspuuterilla. Tumman kerroksen päälle töpöteltiin vaaleampi meikkivoide. Puuterointia ja kerroksia toistettiin useamman kerran, kunnes päästiin tarpeeksi peittävään lopputulokseen. Viimeiseksi koko komeus kiinnitettiin hiuslakalla, joka esti värin suuremman sotkeutumisen vaatteisiin. Hiuslakkaa voi myös lisäillä päivän mittaan, jos tuntuu, että väriä alkaa irrota häiritsevässä määrin.

Aivan täydellistä tästä ei vieläkään tullut, mutta tatuointeja tuskin enää huomasi ellei ollut aivan lähellä katsomassa. Rideria tuskin cossattiin viimeistä kertaa, joten samaa operaatiota on vielä myöhemminkin luvassa, ja jos matkan varrella tulee vielä hyviä oivalluksia, jaan ne varmasti täälläkin.

3 kommenttia:

  1. Itselläni on tatskojen kanssa ihan sama ongelma. Mikään tökötti ei tunnu maagisesti peittävän kuvaa, vaan jotain ainetta x pitää lätkiä sata kerrosta että siitä tulisi ihan semi okei. Ja sitten kun vielä ei tajua aikatauluttaa tätä coniaamuun, niin peittelyt jää hyvinkin pieneksi. Huoh, ehkä opin joskus. Plus ongelmana on se että kuvani on tuossa hartia/niska alueella, niin kaulukset/kaulahärdellit tuppaavat ottamaan kaiken värin pois heti ekoina tunteina. Onneksi suurimmat osat cosseista peittää tuon alueen.

    Itselläni on suurehko luomi polven sivussa, ja se on kyllä paljon mukavampi peittää kun tatskani. Jotenkin se tuntuu peittyvän paremmin, ja siihen kun lätkäsee sukkikset päälle, niin ei huomaa melkein mitään.

    Huh, long comment is long! : D

    VastaaPoista
  2. Mitä itte olen katsonut cosplay foorumeita, niin kovasti on kehuttu sellaista kuin Dermablend. Monta eri sävyä löytyy ja aine on riittoisaa, että kestää pitkään vaikka käyttää useamminkin. Amazonista satuin löytämään ainakin
    http://www.amazon.com/Dermablend-Cover-Creme-Chroma-Beige/dp/B00014GT8C

    VastaaPoista
  3. Kiitoksia kommenteista Hanskulle ja Sinille. Aikaahan tuo operaatio tosiaan vaatii, niin kuivumisen kuin töpöttelynkin parissa. Omat onneksi on kivasti piilossa, eikä niihin tarvitse juurikaan vaivata ajatustakaan, mutta nuo miehen kuvat sitten peittävätkin niin paljon, että jotain on tosiaan tehtävä.

    Sini, tuossa aiemmassa tatskanpeittoon liittyvässä postauksessa manasinkin Dermablendin hintoja. Yksi putkilo kun kustantaa postikuluineen noin 30€, eikä siihen riittäisi vain yksi aine, vaan niitä pitäisi olla useampaa sorttia, että homma toimisi kunnolla (vrt. Zombieboyn maskivideo). Ja sitten tulee se ongelma, että kun ei pääse testaamaan mikä sävy sopisi. Niitä vaaleitakin kun on useampia ja väärä sävy paistaa enemmän kuin tatskat. :( Siksi on etsitty näitä kukkaroystävällisempiäkin tapoja.

    VastaaPoista