Apuvälineitä ompeluun

Heissulivei! Yllätän tällä kertaa kaikki olematta ranttaamatta tai kettuuntumatta mistään skenen ilmiöstä. Sen sijaan tällä kertaa tarjolla on lähes jokaisen ompelukoneen varusteista löytyvä mystinen apuväline, jota kukaan ei tunnu osaavan käyttää, ja joka helpottaisi aika monen elämää.

Tadaa! Tasolevy

Jännä ja turhan näköinen kapistus, eikö totta. Ulkokuori on kumman pettävä, sillä tämä on yksi oleellisimmista apuvälineistä parin tärkeimmän paininjalan jälkeen. Mitä sillä sitten tekee?

Sen voi aukaista. :P

Erilaisiin muotoihin jopa!

Niin, mitä sillä sitten tekee? (yes, yes. I´ve had my fun...) Juttu menee nimittäin siten, että varmaan kaikki pukujaan ompelevat ovat huomanneet, että kun ommellessa päätyy paksumpaan kohtaan, meno tyssää aika tehokkaasti, ja siinä sitten nykii ja vääntelee kangasta saadakseen tikin taas liikkeelle, kun se pahus jyskyttää vain muutaman millin vauhtia eteenpäin.

Tikin jumitus johtuu siitä, että paininjalka ei pääse liikkumaan tasaisesti eteenpäin. Jumitusta esiintyy, jos se suuntaa kohti ylämäkeä paksun kohdan tai saumavarojen päältä, ja vähän myöhemmin sitten, kun sen nokka on kohti alamäkeä möntin päältä. (Huomaatko, viljelen todella ammattimaisia ilmaisuja tässä. Kaikki kolleegani ovat varmasti minusta nyt todella ylpeitä.)

Tässä kohtaa tasolevy napataan kuvioihin, eikä enää tarvitse jumitella. Pitää vain ommella varovasti ja rauhallisesti. Havainnollistetaanpa tätä kuvin.

Tulossa paksu kohta, paininjalan nokka alkaa osoittaa ylämäkeä kohti ja tikki lyhentyä.

Astelevystä asetetaan joko yksi tai useampi levy paininjalan taakse pitämään se vaakasuorassa.

Kun paininjalka on päässyt nätisti "harjalle", sen tasapaino pidetään alamäkeen tultaessa asettamalla levy paininjalan eteen. Tarkkana, et halua ommella levyyn kiinni, joten siirrä sitä parin piston jälkeen hitusen eteenpäin. Ompele hitaasti ja varovasti tämä kohta!

Kun on päästy taas tasaiseen maastoon, voi hurrutella koneella rauhassa eteenpäin, ja toistaa sama levyoperaatio seuraavan sauman tai päärmeen kohdalla. Kohdan paksuudesta riippuen voi laittaa joko yhden tai useamman levyn paininjalan tueksi. Sen huomaat kyllä kokeilemalla, missä vaiheessa paininjalka pysyy mukavan horisontaalisena. Avainsana tässä on rauhallisuus ja huolellisuus. Älä nyi tai riuhdo kangasta paksuista kohdista ommellessasi, saat vain huonoa tikkiä ja parhaimmillaan katkenneen neulan.

/Edit

Facebookissa monet mainitsivat, ettei osan merkeistä uudemmissa (halvemmissa?) koneissa ole tällaista kapistusta enää mukana. Ei hätää. Ellei varsinaista välinettä löydy, voit käyttää vastaavasti jotain muuta apunasi, kuten vaikkapa ohutta levyä, paksua pahvia, puutikkua tms. millä saat paininjalan pysymään suorassa.  Tehdään, kuten cossaajat aina tekevät : sovelletaan! :)

Tässä samalla muuten kuvissa näkyy, miten voi tikata tavallisen vetoketjun kunnolla paikoilleen. Hyviä ompeluhetkiä, ja nähdään mahdollisesti Tampere Kupliissa! Päätin cossata tavista, tunnistatko joukosta?

Cosplay - harrastus, joka ei osaa kehittyä

Tädillä on nyt hiekkaa p****ssa, mutta skenen sisäinen selkäänpuukotus, vähättely ja nilkkoihin potkiminen alkavat ärsyttää tavattoman paljon.

Miksikö olen nyt kärttynä?

Korviin on kiirinyt aivan uskomattoman typeriä juoruja ja huhuja koskien niin Cosplay Bootcampia (my baby) ja Cosvisionia. Bootcampissa olen idean äiti, tavallaan yksin järjestäjä, joka käytännössä tulee vain opettamaan paikalle, koska duunin lisäksi muu järkkääminen ei tule kyseeseen. Itse järjestelyissä luotan täysin ammattityyppeihin, jotka tietävät, mitä tekevät, ja ennen kaikkea, miten vältetään se jäävuoripuoli. Oman työn luonteen, ja oman harrastushistoriani vuoksi katson kuitenkin olevani niin monessa sopassa keitetty kehäkettu, etten tosiaankaan viitsi tunkea lusikkaani sellaiseen, josta jää paha maku suuhun ja tekee mieli jälkikäteen pyyhkiä vaivihkaa käsiä. Joko tehdään kunnolla tai ei tehdä ollenkaan.

Pinnan alla tapahtuu

"Tapahtuma X perutaan kuitenkin."

"Saman porukan aiempikin coni peruttiin"

Se, että minun, lähes skenen äärilaidalla olevan ihmisen korviin näitä kuuluu, antaa kuvan ongelman laajuudesta. Onko käynyt ollenkaan mielessä, että aiemmin perutuille tapahtumille on oikeasti syitä perua, eikä ole järkevää vetää hommaa loppuun asti.

Ole hyvä, ota nyt pää sieltä pyllystä pois. Kiitos.

En voi suositella makukokemusta

Esimerkiksi itse tein ratkaisevan päätöksen Cosplay Bootcampin tilanteesta, kun oikeasti tuli eteen se, ettei saada tilan vaatimaa ikärajaa täyteen alaikäisillä osallistujilla, ja sen lisäksi olisi ollut todella vaikea räätälöidä mielekkääksi opetusohjelmaa eri-ikäisille, jotka suoraan sanottuna eivät pysty omaksumaan samalla tavoin uutta tietoa kuin parikymppiset. Tämä ei ole mikään ikärasismikysymys. Olen opettanut kuitenkin useammalla kurssilla ja nuoremmat ovat aina jäljessä, jatkuvan ohjaamisen tarpeessa, vaikka ovat kuinka motivoituneita, eikä pääkoppaan yksinkertaisesti mahdu samaan tapaan prosessoitavaa tietoa. Jos oppimateriaalit olisi tehty nuorempien mukaan, täysikäiset olisivat olleet sen jälkeen barrikadeilla, kun eivät saisi mitään uutta irti.

Halutaanko mieluummin Fanfestin kaltaisia Titaniceja, jotka näyttävästi kaartavat intoa nostattaen skeneen ja kaatuvat sitten komeasti ilman toivoa toisesta tulemisesta? En usko, että se on palkitsevaa niin järjestäjille tai kävijöillekään, joten miksi siirrytään herkemmin sinne isojen tuulettimien, lapioiden ja schaissen pariin? 

Miksi halutaan pissiä omiin muroihin?

"Mä haluan käydä muissakin tapahtumissa."

"Ei mua kiinnosta coneissa mitkään cossiohjelmat, vaikka cossaan."
 

 "Mulla on muutakin tekemistä coneissa."

No voi hellanlestas. Tehkää muuta, käykää tai olkaa käymättä ohjelmissa, hengatkaa, jos siltä tuntuu. Coneja riittää nykyään useammallekin sormelle, ei kaikissa tarvitse käydä. (Gotta catch them all?)  Jos kyseessä ei ole omin kakunpala, mikä pakko asiasta on niin itkeä, ja olla niin pahuksen negatiivinen, ja leimata kaiken muun sonnaksi ja sytyttää omalta puoleltaan uudet draamanuotiot?

Aivan kuin se, että cosplaysta oikeasti saataisiin kehitettyä parempi harrastus, jolla on oikeat puitteet, olisi pahaksi. Aivan kuin haluttaisiin mieluummin piileskellä omissa nurkissa ja nysvätä keskenään tai pienen piirin kesken. Halutaanko ehdoin tahdoin pitää kiinni siitä, että kotimainen cosplay on lapsenkengissään?

Siellä se lastentautien kera tulee pysymäänkin, jollei skenen asenneilmastossa tapahdu muutosta.