Tuntuu siltä, että cosplay ja conit ovat jotain etäistä elämää, melkein unta, jota olen joskus viettänyt. Tämä ei ole blogin lopetuspuhe, vaikka saattaa sellaiselta kuulostaa. Elämä on pitänyt niin kiireisenä, ettei ole juuri ehtinyt kuin juosta duunin ja kodin välissä. Painoa ensimmäisen puolella. Hypistelen välillä kaapissa vanhoja cosseja ja kaipaan saada vetää jonkin niistä niskaani.
Aikamoista tasapainoilua |
Tuli jopa pyyntö cosplaykunniavieraaksi erääseen Venäjän coniin, mutta kun duuni tulee ensin, niin muuten kiinnostava tilaisuus oli pakko jättää välistä. Harmi! En ole ikinä ollut Venäjällä, joten olisi ollut kiinnostava nähdä sitäkin puolta pallosta, puhumattakaan millainen coniskene siellä olisi ollut.
Is this me new home? |
Toisin sanoen, pääkaupunkiseudun cossaajat. Tulen varmasti kiusaamaan teitä, kun pääsen taas asettumaan vanhoille hoodeille!