Unelmasta todeksi?

Tässä tulee samalla paljastettua, kuinka ajauduin skeneen mukaan. Olin vuosikausia seissyt myyntipöytien takana myymässä niin pitsipäivänvarjoja ja -viuhkoja, sekä asenteellisia t-paitoja toisen lafkan nimissä (kaikkea sitä keksiikin sivuduunikseen, kun tahtoo vähän enemmän vaihtelua normaaleihin työkuvioihin), ja siinä samalla oli katsellut cossaajia sillä silmällä jo pitkän aikaa. Olen opettanut varsin paljon kansalaisopistoilla ja yksityisillä kursseilla pääosin epookkipukujen kaavoitusta ja ompelua oman suunnittelutyön lisäksi, joten tarkastelin tiettyjä asioita pukuilijoissa. Pääosin porukalla on homma hanskassa, mutta yksityiskohdat, pienet finessit, materiaalivalinnat ja istuvuudet pistivät silmään.

Tiesin oikeastaan vain pari ihmistä skenestä siihen aikaan, ja nappasin Kyuu Eturauttia hihasta noin sadan kysymyksen tekosyyllä. Olisiko vaikkapa tilaa työpajoille, luennoille, jolla voisin jeesata ihmisiä tekemään parempia pukuja? Olisiko mitään, mitä minä voisin tehdä? Halusin tunkea nenäni tähän soppaan ja jotenkin jeesata. Kuukautta myöhemmin puhelin soi, ja vähän myöhemmin huomasin istuvani cosplaykisojen tuomarina.

Sillä tiellä ollaan edelleen. Edelleen seurailen pukuilijoita mielenkiinnolla ja silmä kovana kisojenkin ulkopuolella.

Every breath you take, every move you make, I´ll be watching you.

Kisatuomarina on kivaa, viihdyn ja nautin siitä, mutta silti tuo perimmäinen juttu on jäänyt kaivelemaan. Kisaajat tulevat, jos tulevat kuulemaan palautteita ja parannusehdotuksia, mutta silti ne, jotka sitä apua näyttäisivät eniten kaipaavan, jäävät harmaalle alueelle, jolle minulla ei ole mitään kosketuspinta-alaa. En ala nykimään tuntemattomia cossareita hihasta kertoakseni heille, mitä he voisivat parantaa puvussaan ja miten joku kohta olisi ennemmin kannattanut tehdä. Jos joku tulee apua tai palautetta minulta kysymään, juttu onkin ihan toinen. Autan todella mielelläni kaikkia.

En kuvittele olevani mikään cosplay-Jeesus, joka tulee ja parantaa kaiken maagisella kosketuksellaan, mutta tiedän, että minulla olisi paljon annettavaa, ja moni saisi siitä paljon hyötyä. Skene ja pukuilijat ovat kehittyneet aivan hurjasti viimeisten vuosien aikana, mutta silti monelle muutaman pienen ja vähän isommankin seikan hahmottaminen parantaisi heidän taitojaan entisestään.

Coneissa on yritetty kerta toisensa jälkeen jos jonkinlaisia aiheeseen liittyviä luentoja ja työpajoja, ja lähes tulkoon aina jälkikäteen harmitellaan osallistujakatoa, kuinka paikalle ei saatu niitä ihmisiä, joita olisi kaivannut ja toiselta puolelta taas kävijät harmittelevat, kun conin vilskeessä ei ehditty mukaan, vaikka aihe olisi kuinka kiinnostanut. Niinpä. Coneissa on niin paljon muuta tekemistä, kaikenlaisia luentoja, kavereiden tapaamista, kisoja, vaikka mitä muuta kuin keskittyä cosplayn rakentamiseen - oli se sitten teoriaa tai käytäntöä. Tämä on tullut itsekin hahmotettua kantapään kautta useamman kerran.

(Vaikka olihan se aika hulppeaa vetää 400 hengen luentosali täyteen aikoinaan Kaapelitehtaan Finncon-Animeconissa. MUTTA Itseäni väenpaljous harmitti, koska jouduin sen takia tipauttamaan aika paljon materiaalistani pois. Olen lähiopettaja, en massaluennoija. Paljon oli hyvää, mutta enemmän vielä jäi pois.)

Mikä on sitten tämä unelma, jonka toteentulemisesta otsikossa jo mainostin? Pähkäilin pitkään, mitä tilanteelle voisi tehdä, ja lopulta tuli purskautettua ajatus ilmoille 2010 Bakaconissa, kun tuomarit lähtivät yhdessä syömään. Cosplay bootcamp. Ei con, vaan viikonloppuleiri, jossa olisi opetusta niin kaavoituksesta, materiaalien valinnasta ja värjäämisestä, ompelusta, proppien tekemisestä ja maalaamisesta. Peruukkien modaamista ja esiintymisharjoittelua. Jostain pitäisi vain saada sopiva paikka yöpymiselle, ja jonkun pitäisi hoitaa ruokapolitiikka ja muut käytännön järjestelyt. Yksin en suinkaan tekisi kaikkea, mukana olisi useampi kokenut (puoli)ammattilainen opastamassa omasta vahvuusalueestaan. Kenelläkään ei mennyt pitsa väärään kurkkuun, vaan ajatus jäi sen jälkeen kypsymään muidenkin päähän.

Piilevät taustavoimat käyttöön!

Nyt näyttää siltä, että Cosplay Bootcamp on saanut jo perustavanlaatuisen luurankonsa kasaan, nyt se tarvitsee vielä lihaa luidensa ympärille, ja tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että pitää rakentaa aikatauluja, opetusrakenteita ja loppujen lopuksi, toteutuakseen tämä tarvitsee myös osallistujia.

Opetustyössä olen havahtunut siihen, että se, mitä on kuvitellut ihmisten eniten tarvitsevan, ei ole välttämättä juuri se, mitä eniten todella kaivataan. Jotta Cosplay bootcamp toteutuessaan antaisi teille maksimaalisen paljon hyviä ajatuksia ja konkreettisia välineitä myöhempää käyttöä varten, tarvitaan palautetta, jonka pohjalta voidaan leiri rakentaa. Tulemme esittelemään Cosplay Bootcampin Desucon Frostbitessa sunnuntaina yleisön kanssa vuorovaikutteisen paneelin muodossa. Toivon, että sinne jaksaisi raahautua mahdollisimman moni, ja kertovan meille, mitä te haluatte. Mitkä ovat suurimmat kompastuskivat cosplayn kanssa? Onko se kaavoitusta, onko se ompelua, mitä? Mitä te haluaisitte oppia tai tehdä? Kommentteja voi toki pistää tänne blogin puolellekin, kun jotain putkahtaa päähän.