torstai 19. syyskuuta 2013

Mr Murphyn matkassa Traconissa

Veetuttaa vieläkin niin, että on vaikea saada mitään kirjoitettua. Varoitus, jatkossa seuraa harmistuneen ja kärttyisen ihmisen vineämistä.

En ole tosiaan päässyt mihinkään coniin tämän vuoden puolella - kiitos työ(elämä) - ja Traconin piti olla vihdoin ja viimein se henkireikä, jossa pääsisi näkemään niin uusia kuin vanhojakin tuttuja, fiilistelemään cosplayn kanssa tavalla tai toisella.

Ei sitten mennyt ihan kuin Strömsössä.


Kaik on pilalla


Ensin saan kuulla, että vuokraisäntäni hautajaiset  -jep, porukkaa vain tipahtelee kärpästen lailla ympäriltäni. Varokaa, olen aika tappavaa seuraa - olisivat päällekkäin conin kanssa. Ok, ei siinä mitään, hoidan WCS-tuomaroinnit ja lauantai-illan paneloinnin, ja sitten siirryn suoraan Tampereelta hautajaisiin aikaisin seuraavana aamuna.

Liian hyvä suunnitelma?

Todellisuus: hautajaiset järjestettiinkin lauantaina, ja seremonia aloitettiin verrattain myöhään iltapäivällä. Jatkuvasti oli yhteys cosplayvastaavaan, mitä tehdään, ja mikä on aikataulu. Jossain välissä oli toive edes nähdä WCS-kisan esitykset, mutta se raukeni vähitellen monttubileiden vain jatkuessa. Olen ollut aivan alusta asti WCS-karsintojen tuomarina, ja minulle ne ovat NE kisat, jotka merkitsevät eniten. Vanne pään ympärillä sen kun kiristyi. Voittajat sain tekstarina muistopuheiden aikana.

Onnea Ilonalle ja hoothootille! Olisinpa nähnyt teidät!

Meh

Lopulta kun auton keula osoitti kohti Mansea, alkoi käydä selväksi, ettei Cosplaytuomarit - nuo lapsia syövät hirviöt -paneelikaan järjestyisi. Minulla oli kaikki materiaali, esityspohjat, kuvat - no, kaikki? Kävimme muiden panelistien kanssa pikaisen puhelinneuvottelun, totesin, etten ole oikein julkisessa esiintymiskunnossa itkettyäni useamman tunnin putkeen, enkä edes ehtisi ennen paneelin aloitusta paikalle. Joku voi miettiä, miten volisin vuokriksen hautajaisissa, mutta voin sanoa, että lähes 12 vuotta naapureina tekee paljon. Vanha veteraani oli käytännössä ukin korvike ihmiselle, jolla ei ole koskaan sellaista ollut.

Tilanne kärjistyi siihen, että paneeli peruttiin.

Olen hurjan pahoillani, että tieto ei ilmeisesti kulkenut conin sisällä, ja paneelia oli odottamassa iso porukka, jotka eivät lainkaan tienneet peruutuksesta. Jos mieli oli paha aiemmin, nyt se tuplaantui.

Käytännössä kävin conissa vain hakemassa Shufun matkaan, katsomassa tyhjän bäkkärin ja siirtymässä suoraan yöpymispaikkaan. (Okei, oli siellä vielä Adreena, Arttu ja Kizzy, joita halasin ohimennen ennen siirtymistäni.) Sunnuntaina sama vika. Tuli nukuttua pitkään, veltosteltua ja sitten kävi tervehtimässä Tamperetalolla paria tärkeää ihmistä, ja eikun kotiin. Wow, mikä con.

Eikö tästä conivuodesta oikeasti jää kuin tuhkaa käsiin?









keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Boot boot bootcamp!

Työkiireet helpottivat sen verran, että ehdin taas kirjoittaa tännekin jokusen rivin. Kesä meni, minne? Koska? Hyvä kun ehdin edes huomata lehtien viherryksen, kun ne taas alkavat muuttumaan keltaisiksi. En taida enää ensi kesäksi ottaa aivan noin paljon hommia.

Ensi viikonloppuna starttaisi sitten Helsingin sarjisfestarit, ja pääsen tohkuna nuuskimaan uusia albumeita (JP Ahosen perjantaina julkaistava Perkeros kutkuttelisi aika paljon...), sekä tapaamaan piirtäjiä. Sattuneesta syystä allekirjoittanut on nyt aika syvälle uponnut sarjisten maailmaan - tai no, syvemmälle vedetty.

Köh. Ei siitä enempää.

En olekaan Tampere Kupliin jälkeen päässyt yhteenkään coniin, joten Tracon tulee ihanasti pelastamaan conivuoden kohdallani. Ei kyllä mitään toivoa, että ehtisin saada mitään uutta pukua valmiiksi. Sille saa sanoa jo suoraan hyvästi, vaikka toiveita kyllä oli. Ei auta, duuni tulee ensin, huvi vasta sen jälkeen - ja nyt huvi siintää jossain hamassa tulevaisuudessa.



Mukaan Cosplay Bootcampille!


Traconista tuli mieleen tämän pläjäyksen pääasia. Cosplay Bootcampin ilmoittautuminen on nyt avattu, ja täyttyy vauhdilla. Meikäläinenhän on siis paikalla opettamassa kaavoitusta. Puvun onnistumisesta yli puolet johtuu juurikin kaavoituksesta, miten puku istuu, asettuu ja liikkuu päällä. Tarkoitus onkin mennä nyt pintaa syvemmälle, hahmottaa, miten omalle kropalle saa kaavat toimimaan, ja mitä niillä pirulaisilla on tarkoitus tehdä. Pyyhitään siis mörköjä kaapista päivänvaloon ja potteroidaan niistä vähemmän pelottavia otuksia.

Henkilökunta on ainakin ollut näistä jo ihan tohkuna, ja aivan liekessä on palautteen mukaan ollut jo leirin odottajiakin. Leirin omassa blogissa kerrotaan, mitä missäkin työpajassa tapahtuu, mitä tullaan oppimaan ja tekemään. Vink vink. 

Sieltä voi valikoida, mitä haluaisi oppia viikonlopun aikana, ja ilmoittautumisessa valitaan kolme pajaa. Aina, kun joku paja on täynnä, se poistuu valikoimasta, joten ei kannata ihmetellä. Osa työpajoista on täynnä, muutamassa on vielä tilaa, joten kannattaa varmistaa oma osallistumisensa mukaan NYT!

Siirry ilmoittautumaan tästä.