torstai 16. elokuuta 2012

Repeämä sisäpuolella?

Syy hiljaisuuteen liittyy edelleen tautisen kiireisenä jatkuviin duuneihin ja lomaan, jolloin erakoidun siipan kanssa saariston rauhaan. Tuli kyllä tarpeeseen, enkä halunnut enää maanantaina töihin palatessa nirhata ketään. En edes puhelinmyyjiä. Mökillä olen käynyt koko kesän armotonta taistelua villivadelmia vastaan, ja olen julistautunut niiden pahimmaksi luonnonvaraiseksi viholliseksi. Vaikka olen kuinka repinyt sitä riivatun piikkivartista maasta, kaivanut sitä juurineen ylös, niin eiköhän parin viikon kuluttua taas näy uusia alkuja. Käyn taistelua, jota ei vain voi voittaa.

Siinä raastaessani juuristoa maasta tulin ajatelleeksi, miten hyvin tilanne kuvaa Suomen cosplayskeneä tällä hetkellä. Harrastajakunta on aika laajalle levinnyt, mutta hyvin hajanainen, ja sitä raastaa eri koulukuntien keskeiset näkemyserot ja halut toimia. Mikä on oikeaa ja hyväksyttävää cossausta, mikä ei ansaitse taas edes katsetta nenävarttakaan pitkin. Olen nähnyt tämän saman kuvion tapahtuvan useamman kerran ja se tuntuu selvästi liittyvän harrastuksen kasvamiseen, kehittymiseen ja laajenemiseen. Harrastuksen nimellä ei niin väliä, mutta tämä tuntuu olevan ikävän pakollinen kylkiäinen.

Olotilani ennen lomaa. Ei. Vaan. Kykene. Mihinkään.

Käytänpä esimerkkinä vaikkapa Suomen keskiaikaseuraa. Siellä jo sääntömanuaalissa (A Known World Handbook) on pyydetty välttämään keskusteluita politiikasta ja uskonnosta, koska niistä seuraa hyvin herkästi ärhäkkäsävyisiä väittelyitä, riitaa ja pahimmassa tapauksessa syviäkin mielenpahoituksia, koska näissä asioissa ollaan herkästi tunteella mukana. Ei huono vinkki lainkaan. Sen lisäksi - tämä kohtaa cosplayskenen suoraan verrannollisesti - mainitaan kaksi eri ryhmittymää, kaksi eri marginaalia, joihin tai joiden väliin harrastajat voidaan laskea. Kentän toisella laidalla ovat ne, jotka ovat pitämässä hauskaa, fiilistelemässä ja harrastavat vain huvin vuoksi ilman sen suurempaa vakavuutta tai suuria panostuksia. Toiselta laidalta löytyvät puolestaan ne, jotka harrastavat vakavamielisesti, tutkivat tietoja ja tekniikoita perinpohjin, tekevät asioita itse alusta lähtien ja yrittävät jatkuvasti päästä pidemmälle, parantaa ja kehittää itseään. Sillä välillä sitten roikkuu suurin osa ihmisistä, jotka välillä voivat haluta vain huvitella ja toisena päivänä tehdä vähän syväluotaavammin hommia. Harvempi on puhtaasti vain yhden nurkkakunnan asukki.

Kääntäen cosplaymaailmaan, syvin pointti on kuitenkin se, että kaikki tavat harrastaa ovat täysin ok, eikä se ole keneltäkään pois, jos joku tahtoo ostaa puvun ebaysta saadakseen pukeutua lempihahmokseen ja riekkua pitkin conialuetta hymy korvasta korvaan, purjolla tai ilman. Keneltäkään ei ole myös pois se, että joku nyhrää viikkotolkulla pukunsa yksityiskohtia ja yrittää saada siitä mahdollisimman yksi yhteen referenssikuvan kanssa. Kaikki ovat samalla viivalla, eikä minusta voida sanoa että vaikkapa kaapista cossin päälleen vetänyt olisi yhtään huonompi tai vähäarvoisempi kuin sekään, joka on maalannut pienimmällä mahdollisella pensselillä proppinsa luupilla nähtävät pikkukuviot. Tärkeintä on se, että on kivaa ja voi nauttia cosplaysta sellaisena kuin sitä itse haluaa tehdä. Jokaisella on oma tapa löytää se Oma Kivansa.

Keskiaikaseurassa ristiriita tuntui eniten keskittyvän taistelijoihin, joilla oli intohimona mätkiä toisensa mustelmille ja ruhjeille rottinkimiekoilla, ja vammat huuhdeltiin sitten reilulla oluella ja biletyksellä pois. Toisen nurkan kirjaviisaat, tutkijat ja pikkutarkat käsityöläiset taas halusivat harrastaa vakavasti, "ihan tosissaan". Riitaa oli, on aina ollut, ja se on ollut aina yhtä turhaa. Valtaosa porukasta on edelleen siellä harmaalla alueella, kummankin ääripään välissä, tekee kumpaakin asiaa yhtä mielellään, arvostaa kumpaakin yhtälailla, ja niin sen pitäisikin mennä. Ei ole vain yhtä oikeaa tapaa, vaan se on täysin yksilökohtaista.

Ollaan keskenään ehkä vähän erilaisia, mutta haittaako se?

Tuntuu hitusen turhauttavalta nähdä taas yksi harrastajakunta, joka alkaa käydä sisäisesti toistensa kurkkuihin kiinni. Olen kuullut väsymiseen asti itkua ja väninää ernuista ja elitisteistä, ja olen sitä kurkkuani myöten täynnä. Mikä ihmeen tarve on ensinnäkin lokeroida kaikki tiukasti omiin pikku eriöihinsä? Miksi halutaan jakaa ihmiset niihin, jotka ovat "oikealla" puolella ja tekevät asiat, kuten oletataan ja halutaan. Samaan hengenvetoon lytätään toinen puoli harrastajista huonommiksi, alemman kastin väeksi vain sen takia, että heillä on kenties erilaiset lähtökohdat tehdä tätä? Voi morjens.

Näitä lokeroimisia on nyt nähty ja kuultu niin paljon, että tosissaan ärsyttää. Ernut ja elitistit on muutenkin kulunut asetelma, mutta se kaivetaan aina uudestaan ja uudestaan esiin. (Katsokaa, minäkin tein sen!) Sen lisäksi silmään pistää niin ikäjaottelua, länsimaisten ja japanisarjojen vastakkainasettelua kuin käsityöläisammatilaiset vastaan pukunsa ostavat peukalo-keskellä-kämmentä -syntyneet.  Hohhoijaa. Kaikesta pitäisi saada kränää aikaiseksi, päästä barrikadeille itkemään sitä, että noi on ihan tyhmiä, kun ei saada tehdä sitä tai tätä, ja joku katsoi jossain kieroon.

Mitäs jos unohtaisi vain kokonaan sen lokeroinnin ja keskittyisi siihen, mikä omia kellojaan soittelee? Pistäkää länkkäricossit päälle, vaikka kukaan ei tuntisikaan jos se tuntuu kivalta? Lakatkaa vineämästä siitä, että vain itse tehty on sallittu ja hyvä ratkaisu ja unohtaisi sen oman (ja muiden) hauskan pilaamisen sillä, että itketään asiasta, joka ei oikeasti liikuta itseä millään tavoin. Täti on väsynyt turhiin ja ihanaa harrastusta varjostaviin turhuuksiin. Tehkää sitä omaa kivaanne, nauttikaa siitä, ja heittäkää ne ennakkoluulot vähitellen romukoppaan. Miten olisi?




8 kommenttia:

  1. Erittäin paljon samaa mieltä. Suomen harrastajakunta on ruvennut nipottamaan ihan turhaan hirveän monista asioista ja tikusta tehdään uutta asiaa koko ajan. Tämä lienee tullut enemmän esille juuri cossiblogien lisääntymisen myötä. Sitä päivää odotan kun aletaan kiistelemään siitä, kuka blogaaja on oikeassa ja kuka ei. Toivottavasti ei hirveän nopeasti valkene.

    Tuskin koko skene pystyy koskaan olemaan yhtä suurta perhettä, mutta sen haluaisin nähdä, että lakkaisimme jatkuvasti vatvomasta sitä mikä on "oikein" ja mikä "väärin". Vaikka toisten käytös kismittää ja sen kokee itse vääräksi, ei se silti ole omasta harrastamisesta milloinkaan pois. Ei kukaan toinen cossaaja kuitenkaan tule ompelukoneesi ääreen nipottamaan, miten asiat oikeasti pitäisi tehdä.

    VastaaPoista
  2. amen. Ilmaisit asian todella hyvin. Olen itse aina keinunut siinä kummankin ääripään välillä, ja suorastaan ärsyttää että itsekin helposti lokeroi muita. minua ei plajon liikuta jos jollain on hyvä tai huono puku, lähinnä se asenne pistää miettimään. Jostain syystä kummatkin puolet ovat absoluuttisia mielipiteissään ja haukkuu sitten netissä toista puolta. menee yli minun ymmärryksen.

    VastaaPoista
  3. Kaikki tavat harrastaa ovat yhtä hyviä, kunnes joku järjestää kilpailun ja jakaa palkintoja.

    VastaaPoista
  4. Luetko ajatuksia vai mitä? Tämä on niin totta ja niin surullista. Olen itsekkin miettinyt tätä samaa kavereiden kanssa, että mikähän siinä toisten arvostelussa mahtaa oikein maittaa. Herran jesta luulisi, että samaa harrastavat osaisivat arvostaa toisiaan ja tulla toimeen keskenään huolimatta esim. juurikin puvun laadusta tai lähteestä. Mutta se on tässä parin vuoden aikana tullut aivan mahdottomaksi, kun ei saa käyttää liikaa meikkiä, ei saa käyttää pelkkää puuvillaa, vain eBay-peruukit ja muuta ihan ihmeellisiä tyhjästä tempaistuja normeja.

    Kuten Biitti tuolla ylempänä sanoikin jo, tuskin koko cosplaykansa tulee ikinä olemaan yhtenäinen ihana klimppi, mutta jonkin rajan voisi ihan tosissaan vetää johonkin ja lopettaa sellaisista asioista nipottamisen, jotka eivät yksinkertaisesti itseään kiinnosta tai kosketa millään tavalla.

    Uskon myös, ettei lokerointi ikinä lopu. Eihän se tässä yhteiskunnassakaan tule ikinä tapahtumaan, mutta omaa suhtautumista asioihin voi muuttaa. Myös turhat mölyt voi pitää mahassaan, eikä niitä tarvitse tuoda esille aina hirveällä raivolla. Samoin myös harrastuksen aloittavat voisivat päästä eroon "paskoista eliiteistä" ja "niistä ällöistä takertuvista ernuista". Ihan rehellisesti, kuka muka myöntää kävelleensä jonkin cossaajan luo, kääntänyt asun helmaa nurin ja todennut, että "Sulta muuten puuttuu vuori tästä, eli oot aika surkee tekee pukuja" ? Ei varmastikkaan kukaan.

    VastaaPoista
  5. Oi, näin hurjan paljon kommentteja ja hyviä ajatuksia! Saitte minut virnistämään tyytyväisenä. Mahtavaa! Kyllä, olen samaa mieltä siitä, että cossaajista, kuten ei mistään muustakaan harrastajaryhmittymästä, ei voi koskaan saada yhtä onnellista isoa perhettä, mutta lieveilmiöitä voi silti helpottaa ja lieventää lähtien jo omasta käytöksestä ja asennemaailmasta.

    Wilma, viimeksi mainitsemasi kärjistys on kyllä varsin lähellä totuutta. Eräs ystäväni joutui todella rankan conikiusauksen kohteeksi muutama vuosi sitten. Heille tultiin suoraan, päin naamaa, kertomaan, että heillä on kaikkien aikojen huonoimmat cossit. Tämän lisäksi hänen tyttöystävänsä kauluksesta kaadettiin vielä limut sisään. Conikiusausta eriarvoistamisen nimissä. Tuskin ihme, että heiltä loppui koko harrastus siihen paikkaan.

    Arvon nyymi, haluaisitko hieman avata tarkemmin mielipidettäsi? Keskustelu on varsin tervetullutta, mutta ilman perusteluja tuonkaltainen mielipide on jää vain provoksi ja pohjattomaksi ilmaan. En osaa nähdä kisojen eriarvoistavan tai lokeroivan porukkaa yhtään kummemmin. (En ole koskaan osannut suhtautua esimerkiksi julkkiksiinkaan yhtään erilaisemmpin kuin ns. taviksiinkaan, vaikka ensinmainittujen kanssa teenkin paljon töitä. Samanlaisia tallaajia sielläkin vain on, vaikka nimi saattaa pyöriä tabloidijulkaisujen otsikoissa.)

    Kisoissa on kuitenkin hyvin erilaisia muotoja. On niitä, joissa puku on tärkein, on niissä, joissa esitys painaa ja puvut voivat olla vaikka ostettujakin, jos niikseen tulee nyt pari esimerkkiä heittääkseni. Samoin on kisoja, joissa jokainen saa mukavan hyvänmielen diplomin/kunniamaininnan ja niitä, joissa pisteytetään ja sijoitetaan osallistujat järjestykseen. Jokaisen oma valinta on, osallistuuko vai ei, ja millaiseen kisaan edes osallistuu. Ei se edes lähtökohtaisesti houkuta tai kiinnosta kaikkia harrastajia. Eivät kisaajat tai niissä pärjäävät ole yhtään sen kummempia kuin kukaan muukaan.

    Entäpä jos ei olisikaan mitään kisoja? Luuletko, että se muuttaisi tilannetta yhtään mihinkään? Olen vakaasti sitä mieltä, että nämä samat lähtökohdat, kuppikuntaisuudet vallitsisivat siitä huolimatta.

    VastaaPoista
  6. Mä tulin avautumaan tähän tekstiin silloin kun julkaisit tämän, mutta internettini paskoi ja kadotti hienon kirjoitukseni bittiavaruuteen. Oli vitutuskäyrä sen verran suuri sen jälkeen, etten saman tien jaksanut alkaa kirjoittamaan alusta. :__D Nyt selaillessa sun tekstejä taas tekee mieli tulla jakamaan omia ajatuksia samaisesta aiheesta, ikävien kokemuksien ohella. Joten, kiitos ja anteeksi jo etukäteen valtavasta puhetulvasta. XD

    Mulla sattuu olemaan eräs ystävä - joka pyyteli kanssaan cossaamaan jostain sarjasta ja tutustuttiin toisiimme paremmin. Hänen seuransa ei kuitenkaan aina ollut sitä parasta siinä mielessä, että hän haukkui lähestulkoon jokaista cossaajaa selän takana, minkä kerkesi. Jopa omia ystäviään. Voi luoja sentään sitä ivaamisen määrää, jos joku oli sattumoisin cossannut samaa hahmoa tämän kanssa! Uliuli, valivali, paska cossaaja, mä oon niin paljon parempi kuin tuo.

    Ikävä kyllä tämä ajatusmalli hieman tarttui.

    Mä muistan, kun tavattiin pitkästä aikaa viime Desuconin Frostbitessa.. Pikaiset kuulumiset vaihdettiin ja muistan sun sanoneen "Ihanaa nähdä sut noin iloisena ja hymyilevänä, sun galleriassa olleet jutut on olleet niin synkkiä viime aikoina"

    Rehellisesti sanottuna, en ajatellut, että olisit kiinnittänyt meikäläisen turinoihin sen kummempaa huomiota, kun en ole mitenkään "erityisen hyvä cossaaja" tai mitään. Yllätit mut positiivisesti.

    Sen aikainen paha olo johtui osaksi juurikin tästä kyseisestä aiheesta. Yritin hokea itselleni, että en ole tarpeeksi hyvä cossaaja, mun on tultava paremmaksi, mun on tehtävä kaikki puvut itse.. Ja minullehan edelleen tuottaa melkoisia hankaluuksia ompelukoneen kanssa taistelu. Toissakesänä mieli ja ilo koko harrastuksesta tuntui romahtaneen, kun en saanut yhtä cossiani toteutettua ajoissa.

    En oikeastaan tiiä, mikä mut loppujen lopuksi herätti tosta asenteesta pois. Että ei piru vie, ei tätä harrastusta pidä harrastaa itteään tappaakseen (välillä se tuntui siltäkin, kun taidot ei ole vielä niin erikoiset). Olin unohtanu hauskanpidon. Kaverit ympärillä huolestui.

    Täksi vuodeksi päätinkin, että en ressaa enää niin kovaa. Ei olekaan häpeä myöntää, että jotain asiaa puvussa ei ole tehnyt itse. Mitä väliä sillä loppujen lopuksi on? Ei mitään.

    Desuconissa olleet cossit olivatkin puoliksi kaapista vedettyjä. Tintti oli todella simppeli toteuttaa (enkä oo varmaan ikinä saanu niin paljon kehuja hahmovalinnasta) ja Soul Eaterin Makan puvun sain lainaan kaveriltani, suureksi osaksi siis. En ollut edes katsonut sarjaa kunnolla, vaan halusin kokeilla sitä suuren ryhmän ja mitä mahtavimman ryhmähengen vuoksi.

    Eikä _kukaan_ tullut valittamaan lainatusta cossista, valmiiksi kaapista löydetystä "reportterin takista" eikä mistään muustakaan. Ihmiset oli aivan loistavia ja mikä tärkeintä, että sain viettää aikaa kavereiden kanssa.

    Se oli elämäni paras con.

    VastaaPoista
  7. Kiitos hurjan pitkästä kommentistasi! Muutaman kerran itsellekin käynyt tuo ajan kanssa kirjoitetun tekstin katoaminen ja v-käyrän nousua ei ole voinut estää.

    Hienoa kuulla, että olet päässyt nihkeilyasenteen yli, ja osaat suhtautua paremmin (terveemmin) koko harrastukseen. Makes me happy. :)

    Ja mitä siihen tulee, että olit yllättynyt kommentistani. Ihmiset ovat mielenkiintoisia otuksia ja minua ihan oikeasti liikuttaa eri tyyppien elämä ja niiden käänteet. Tuppaan olemaan vähän kanaemo niillekin, joita en kunnolla edes tunne?

    VastaaPoista