SOLDIER, first class part 2

Töissä on pitänyt niin kiirettä, että pakko kaivaa vanhaa tekstiä esiin, ja leikkiä, että se on ihan ok. Onneksi ensi viikolla on muutama lomapäivä, niin ehkä taas pääsee paremmin avaamaan sanaista arkkuaan. On muuten aika hemmetin kuluttavaa, kun duunit on budjetoitu kahdelle ihmiselle, ja toinen sairastuu. Pitänee siirtää kenttäsänky töihin...

Sitten takaisin herra ammattisotilaaseen. Lähdin liikkeelle mittanauhan, viivoittimien ja maitopurkkikartongin kera. Omalta kropalta mitattiin vyön korkeudet suhteessa omaan kroppaan ja suhteessa referenssikuviin. Vyö ei saisi ulottua montakaan senttiä kylkiluiden yli tai se alkaa haitata kehon liikkumista, kumartelua tai taipumista. Ensiksi piirsin pahville vyön leveyden, siitä lähdin sitten muokkaamaan yläreunan linjaa sopivaksi. Kun siitä oli saatu ensimmäinen versio valmiiksi, sitä sovitettiin huolella peilin edessä ja lyhennettiin ja korjattiin vielä linjoja. Tämän jälkeen pahville merkittiin vyölenkkien paikat ja hahmoteltiin Shin-Ran SOLDIER logo eteen. Viivotin on tässä paras työkalu.

Tein vyön kiinnityksen selkään, kolmen nahkaremmin ja soljen avulla. Se säilytti mielestäni oikeanlaisen hengen ja tekee pukineesta käyttökelpoisen. Täytyihän sinne nyt jostain päästä, ja tarranauha ei oikein hotsittanut, kun tein muuten koko homman oikeasta nahasta. Siirsin kiinnityksen hieman takasivuun, eli symmetrisestä kaavasta siirrän maalarinteipin avulla palan toiselle puolelle. Tällöin hihnat eivät paina ikävästi selkärankaa. Soljet tuottivat eniten päänvaivaa, tuon tyyppisiä, kun ei perussuutarien valikoimasta löydy. Onnekseni pelastusarmeijan kirppis tarjosi valtavan korin erilaisia solkia ja sieltä kaivautui sitten "varoiksi" 12 muutakin solkea. Hintaa koko kasalle tuli huimat 1,20 euroa.


Harhauduin suutarinpajalle ja leikkasin jo aiemmin kaavoittamani kidneybeltin 4mm paksusta mustasta parkkinahasta, ja sen jälkeen vietin hurmaavan tunnin mustassa pölyssä hioessani reunoja pyöreiksi. (Tuppaavat muuten leikkaamaan jopa vaatteen läpi, jos paksun nahan reunoja ei pyöristä leikkaamisen jäljiltä.) Samalla vaivalla leikkasin myös kummatkin vyöt ja saappaisiin tulevat remmit samasta tavarasta ja pyöristin niidenkin reunat. Apuvälineenä käytin sellaista järkälemäistä suutarin hiomakonetta. Sama onnistuu - hyvin hitaasti tosin - käsin hiekkapaperilla tai sitten hiomalaikalla.

pyöristetty reuna tulee päälle, joten näyttää siistimmältä

Sitä muuten pääsee aika huimiin paikkoihin tekemään juttuja, kun vain kysyy. Tämä kyseinen suutari - Seppo Suutari - sijaitsee Hämeenlinnassa, ja joka kuun kolmas torstai porukka saa tulla tekemään omia nahkatöitään ammattilaisopastuksella. Alunperin sumplin tämän käytännön Hämeen keskiaikaseuran käyttöön, mutta cossaajatkin ovat sinne tervetulleita.


Vöiden reunoissa on selvästi joko ommel tai ura ja päädyin siihen, että tein urat vöiden reunalle tarkoitukseen sopivalla pulikalla. (Älkää kysykö, se on ammattilaisen termi sille työkalulle.) Siinä on päässä ura, joka tekee sopivasti 5mm päähän uran ja samalla kiillottaa vyön reunaa. Ottaa muuten hirvittävän kovasti peukalon ja ranteen päälle. Sitten leikattiin vyön päät pyöreiksi ja reikä vyönsoljelle. Nahkaa hieman ohennettiin sauman kohdalta, hiottiin karkeaksi, jotta liima tarttuisi siihen kunnolla, ja sitten liimattiin koko hoito kasaan. Vääks, se aine haisee pahalta ja saa pään särkemään. Mutta liimaleikin jälkeen saattoi pujottaa soljen paikalleen, lyödä liimapinnat yhteen ja ommella nahkaompelukoneella vyöt kasaan. Reikiä en vielä tehty tässä välissä, ne mitoitettiin myöhemmin sopimaan kidneybeltin mittoihin.

Joskus käy solkien kansa munkki. Lähes identtiset refekuvien kanssa!

Kidney beltin yläreunaan piti rakentaa käänne, joka suojaa vaatteita ja ihoa - ja mallissahan sellainen on. liimasin ensin siis suirun ohutta nahkaa vyön reunaan ja sen jälkeen se ommeltiin siististi taitteelta paikalleen. Vähän kuin olisi vinonauhaa kiinnittänyt. Sen jälkeen ylimääräinen nahka leikattiin nurjalta pois. Vielä hieman kuumailmapuhallinta kehiin, niin käänteet kiristyivät ja asettuivat vielä napakammin paikalleen. Nahkaompelukone oli aika antiikkinen, kirjaimellisesti poljettava. Ainakin huumoria riitti tämän projektin kanssa.

yläreunasta etupuolta ja alempana keskeneräistä nurjaa.

Tämän jälkeen vuoroon tuli hihnojen kiinnityslenkit. Ohutta nahkaa liimattiin kaksinkerroin, tikattiin reunoistaan vahvistukseksi ja liimattiin kidney beltiin kiinni. Sen jälkeen ne ommeltiin nahkaompelukoneella paikalleen. Laitoin ne jo valmiiksi hieman vinoon, niin rinnan yli ulottuvat hihnat toimivat paremmin, eivätkä kierrä niin helposti.

Sama periaate kuin vinonauhassakin

Vasemman puoleinen ommeltu ennen liimausta. Ero on aikamoinen.

Seuraavaksi päädyttiin siihen, miten koko homma pysyy päällä. Valitsin kiinnitykseksi kaksi solkea, koska se sopii asun henkeen ja muihin vöihin paremmin kuin tarranauhat tai muut sellaiset. Ensin piti valmistaa solkipuolet.

Sama kuvio kuin vöissäkin: ensin liimalla yhteen, sitten koneella perään.

Solkien päiden pyöristys, kohdistus oikeaan paikkaan liiman kanssa, ja reiät  ja niitit läpi.

Toiselle puolelle vastaavasti hihnat yksinkertaisesta nahasta, joihin tehtiin ensin reiät kiinnitykseen ja vasta sitten, kun ne saatiin kiinni solkiin, tsekattiin paikat niiteille. Reikää perään ja niitit kiinni. Auh, ranteet huutavat hoosiannaa!

Meinasi törähtää vinoon, kun yritti kiinnittää ennen aikojaan.

Tässä vaiheessa projektia kamerani sanoi ystävällisesti sopimuksen irti, kieltäytyi ottamasta enää kuvia tai tekemään enää mitään muutakaan. Kaput. Joten jatkoselostukset nyt tylsästi ilman kuvamateriaalia. Shin-Ran SOLDIER logon leikkasin ohuemmasta nahasta. Piirsin sen pintaan tikkausten kohdat (hopeakynällä, jotta ei jää pysyviä jälkiä), ja sen jälkeen lätkä liimattiin ensin kiinni kohdilleen, jonka jälkeen se vasta tikattiin kunnolla kohdilleen.

Viimeiset hihnat olivat ihan simppelit tehdä. Samalla tavalla kuin vyön kiinnityksissä tehtyä nauhaa, mutta ne vielä tikattiin reunoistaan, laitettiin oikeista kohtia niitillä kiinni ja tadaa, koko komeus kasassa! Vyö asettuu varsin mukavasti päälle ja sitä saa säädeltyä vähän olon mukaan.

Genesistä on tullut ulkoilutettua nyt useamman kerran ja jos joskus jaksan, voipi olla, että herra näkee vielä joskus päivänvaloa. Hupaisaa muuten, Genesiksen takin tekonahkaa jäi niin paljon, että kun Elffi tuskaili Bunnyn takin matskuja, jämäpalat päätyivät sitten siihen. Eipä jäänyt nurkkiin lojumaan, ja nyt voin myhäillä jonkun muunkin tekevän hikikuolemaa samaisen tekonahan kanssa.

kuvasta kiitos Haltsulle