Häähurmoksen kautta vastauksia kysymyksiin

No hei, pitkästä aikaa!

Nyt pukkaa vähän erilaista coniraporttia. Oikeastaan kyseessä ei ole edes con, vaan häät. Tällä kertaa fiilistelen Asagin ja Miwan häitä, joissa sain kunnia toimia kaasona - sekä suunnitella myös morsiamen puvun, ja sorkkia myös sulhasen pukeutumista. En ala siitä sen kummemmin täällä puhumaan, nämä asiat kuuluvat enemmän työblogini sisältöön, joten jos pariskunnan pukeutuminen kiinnostaa enemmän, hus sinne lukemaan! (Tosin vielä juttua ei ole julkaistu, joten pitää odottaa vielä vähän.)

Oli aika hurja katsastaa vieraita, joista valtaosa oli enemmän tai vähemmän tuttuja cossiskenen puolelta. Monta sanaa tuli vaihdettua niin kisojen tiimoilta, kehitysehdotuksia, yllättäviäkin palautteita ja tutustuttua paremmin sellaisiin pukuilijoihin, joihin kontaktit aiemmin olivat jääneet vain tuomarointilomakkeiden ja esikatselmuksien tasolle. Oli hurjan kivaa, ja bailattua tuli niin antaumuksella, että ei pahemmin tehnyt mieli laittaa kenkiä seuraavana aamuna jalkaan.

Hahaa, ei kuvaa hääparista tänne. Tunnelma on sen sijaan aivan oikea!

Miksi kirjoitan tästä blogiin? Törmäsin jälleen ilmiöön, joka jaksaa hämmentää minua tavan takaa. Sain jälleen kuulla, että minua on ollut vaikea lähestyä, pelätty, etten pidäkään muista ihmisistä. Yllätys on ollut melkoinen, kun onkin havaittu, että olenkin kiva tyyppi, jonka meininki on yhtä kieli poskella kuin muillakin, vaikka olen iän puolesta lähempänä dinosauruksia. (hei, saanko olla Tyrannosaurus? Tai se mahtava lisko, jolla nousee ärtyessään hieno kaulus pystyyn.) Kertoisiko joku, miksi tämä toistuu jatkuvasti? Miksi minua pidetään pelottavana?

Minorea haastoi minut kyselyyn mukaan, joten paremman puutteessa saatte lukea pähkäilyjäni kysymyksiin. Olen ankea tyyppi, enkä kehitä itse enempää kysymyksiä tai haasta ketään mukaan. Olin jo ala-asteajoista lähtien se, joka aina katkaisi ketjukirjeet, joten toivottavasti Minorea ei pane pahakseen.

Säännöt

1. Kerro 11 asiaa itsestäsi

2. Vastaa haastajan 11 kysymykseen

3. Keksi 11 uutta kysymystä

4. Haasta 11 uutta bloggaajaa joilla on alle 200 lukijaa

5. Kerro kenet haastoit

11 asiaa minusta.

1. Aloittaessani tuomaroinnin kisoissa, olin katsonut vain pari sarjaa: Neon Genesis Evangelionin, Rurouni Kenshinin ja Starzingerin penskana, sekä lukenut rajallisen määrän mangaa. Pelejäkään en ollut kovin paljon käynyt läpi, joten edessä on ollut aikamoinen savotta. Tilanne on nykyisellään hyvin, hyvin erilainen!

2. Naamiaiset ovat aina olleet minulle kova juttu. Anna minulle teemabileet, ja olen välittömästi mukana!

3. Ostin ensimmäisen, suomeksi käännetyn mangani vuonna 1985. Hiroshiman pojan. Aika tiukkaa kamaa sen ikäiselle, mutta olen kiitollinen, että isä antoi minun pitää sen, vaikka tiesi aivan täysin, mitä se piti sisällään. Sarjakuvaharrastus onkin isältä peritty.

4. Pidän listaa mielenkiintoisista, cossikelpoisista hahmoista, koska tuppaan unohtamaan ne hirvittävän nopeasti sarjan katsomisen jälkeen. Eikä tällä tavoin unohdu hyvätkään sarjat. Tällä hetkellä se on hurjan pitkä, varmistaa, että harrastuksessa ei mene sormi suuhun cossiajatusten kanssa.

5. Tuskin kenellekään mikään yllätys, mutta olen armoton fanityttö. Hurmokseni kohteeksi on joutunut Final Fantasy VII:n Sephiroth, josta minulle on kertynyt aika hurja määrä kaikenlaista kampetta julisteista figuureihin ja kaikenlaiseen pikkusälään. Jostain kumman syystä saan myös ko. hahmoon liittyvää rompetta ja epämääräisiä linkkejä ystäväpiiriltäni.

Mine, all mine! My precioussssss!

6. Olen peliaddikti, joten en voi pelata mitään jäämättä siihen todella pahasti jumiin. Opiskeluaikana olin kaksi viikkoa koulusta poissa, koska peli (planescape Torment) oli pahasti kesken. Sen jälkeen totesin, että tämä on oikea ongelma, enkä ole oikeastaan pelannut enää mitään.

7. Vaikka en voi itse pelata mitään, katson siitä huolimatta läpipelattuja pelejä youtubesta - juonien vuoksi. Kyllä vain, minua kiinnostaa, eikä vain tuomaritehtävien vuoksi!

8. Kisaaminen kiinnostaa tietyissä tapauksissa, ihan jo sen vuoksi, että kaipaisin olla lavalla ja esiintymässä. Sijoittuminen ei ole minulle itseisarvo, esiintyminen sen sijaan on.

9. Olen toivoton marvelisti ja sarjakuvaharrastaja. X-men forever!

10. Olen aivan onneton proppien tekijä ja peruukit ahdistavat. Toivon kehittyväni niissä ajan kuluessa ja taitojen karttuessa.

11. Olen aivan aidosti todella kiinnostunut muista ihmisistä ja heidän edesottamuksistaan.

Omat 11 kysymystä:

1. Oletko cosplayn takia koskaan aloittanut uutta harrastusta / opetellut uusia taitoja?

En. Japaninkieltä lähdin opiskelemaan, mutta se liittyy yleiseen kiinnostukseen japania kohtaan.

2. Harrastatko muita japanilaiseen populaarikulttuuriin liitettäviä harrastuksia?

Hah, olen tylsä. Tanssimattoilua tuskin voi pitää japaniin liittyvänä. Muutoin kiinnostukset suuntautuvat muualle. 

3. Onko sinulla omaa cosplaynurkkaa? Jos on, ota siitä kuva ja esittele se meille.

Ei ole. Kamat ovat pitkin ja poikin kotia ja ateljeeta, ja vaatehuonetta, joista ne poimin satunnaisesti esiin. Viime aikoina romut ovat olleet pitkään piilossa, odottamassa uutta inspiraation puuskaa.

4. Tietääkö työkaverisi, perheesi tai muut ei-cosplayta harrastavat ystäväsi harrastuksestasi?

Jep. En salaile sitä. Jotkut kummeksuvat, joillekin saa selittää pohjamutia myöten, mutta yleensä harrastus herättää kiinnostusta ja uteliaisuutta.

5. Onko sinulla sellaista cosplayhahmoa jonka haluaisit tehdä, mutta jota et usko ikinä toteuttavasi?

Toki, eikö kaikilla ole sellaisia? Näitä hahmoja on paljon, ja kaikkiin liittyy raivostuttavan suuri määrä haarniskointia, korkokuvioita ja suuria proppeja.

6. Entä onko sinulla hahmoa, jollaista et koskaan suostuisi cosplayaamaan? (luonteen tai ulkoisen piirteen vuoksi)

 Vampirella taitaa olla lähellä sitä. Hammaslanka on ihan kiva oikeassa tarkoituksessaan, mutta vaatetuksena aika heikko vaihtoehto.

7. Ovatko normaalit ihmiset koskaan huudelleet sinulle, kun olet pukeutunut cosplaypukuun? Ja jos ovat niin mitä?

Ei ole tullut vastaan, vaikka pitkiä katseita onkin luotu suuntaani. Ehkä ikä suojelee? Aikoinaan tosin kun larppasin ja päälläni oli helvetinikkunapuku, ja pysähdyimme matkan varrella huoltikselle, ja meitä luultiin Lintulan luostarin nunniksi. Hyvä historiantuntemus tyypit! :D

8. Nyt saa - ja pitää - kehua itseään! Missä cosplayn osa-alueella olet vahvimmillasi?
Materiaalintuntemus, kaavoitus, pukujen rakenteet ja ompelu. Niin kauan kuin saan pelata kankaiden ja ompelukoneen ja kirjonnan kanssa, olen omassa elementissäni, teen käytännössä sitä, mitä tahdon ilman suurempia ponnistuksia. Myös maskeerauksen suhteen uskaltaisin sanoa osoittavani lahjakkuutta.

9. Millä perusteella valitset yleensä cosplaysi mitä teet?
Minulla täytyy olla jonkinlainen tunneside hahmoon. Sen täytyy herättää tunteita; ihastusta tai vihastusta, mutta olennainen juttu on se, että hahmo ei ole samantekevä, luonteeton tai tylsä. Särmää pitää olla. Vasta tämän jälkeen kuvioihin nousee hahmodesign ja sen kiinnostavuus. Useimmiten kaadun univormupuolelle, koska koen ne itselleni kaikin tavoin mieluisaksi (mikä univormufettari, häh?) 

10. Oletko koskaan ollut mukana cosplay photoshootissa? Haluaisitko? (tässä on mukana pieni kompa, etsin nimittäin sopivia uhreja vapaaehtoisia harjoitusvastustajia kuvattavaksi)
Pari sessiota on vedetty, mutta mielellään olis mukana isommassakin porukassa, ja sellaisissa kuvauksissa, joissa on järjestelty enemmänkin taustaa, rekvisiittaa ja asiansa tunteva kuvaaja. 

11. Miksi päätit vastata tähän kyselyyn?
Heh, kiinni jäin. En ole aikoihin saanut aikaiseksi kirjoittaa mitään tänne, joten yritän käyttää tätä kyselyä nyt ponnahduslautana siihen, että saisin potkittua blogiin ryhtiä.