Istuskelen ihanassa vanhassa nojatuolissa, mutustelen suklaakonvehteja, ja aikomukseni on kohta kehittää aikamoinen (ja haiseva) juustolautanen. Joulunaika on ruokaorientoituneelle parasta aikaa! Ulkona on ihana, sankka lumisade, vanhassa kaakeliuunissa palaa tuli. Töllöstä tulee Ihmeellinen on elämä - typerä, naivi ja höntti mustavalkoinen elokuva, mutta rakastan sitä kuollakseni, eikä joulu tule ilman sitä (tai vaihtoehtoisesti, Satoshi Konin Tokyo Godfathers olisi hieno kakkosvaihtoehto, mutta se jäi kotiin). Tapani mukaan leffan loppua kohti kyyneleet alkavat kihota silmiin. Villi veikkaus, itken kuin Niagara viiden minuutin sisään.
Cosplaypainoitteista asiaa ei oikeastaan ole kummoisemmin, mutta lupasin arpoa edellisen, sadan lukijan postauksen tiimoilta, kolme Pocky- pakettia. Kamerasta loppui myös hienosti akku, joten nyt on tylsän kuvaton päivitys. Tai no, aina voi käyttää jääkarhuja.
<3 |
Kiitos hurjasti kaikille, jotka olivat merkkinsä jättäneet kommentteihin! Tuntui mahtavalta lukea ajatuksianne, ja kyllä, vahvistitte myös sitä suuntaa, jota olinkin ajatellut. Mutta lyhyestä virsi kaunis, joten muumimammani toimiessa virallisena valvojana, joukosta nousi Olivierin, Minorean ja Tiian nimet. Ensimmäiseen kahteen saan yhteyden facebookin kautta, mutta Tiia voisi laittaa allekirjoittaneelle yhteystietonsa vaikkapa mailin kautta, jotta saat Pockysi!
Hyvää joulunaikaa ja vuodenvaihdetta kaikille! Ensi vuonna palataan kuvioihin sitten taas uusin aihein!
Voitto! :D Eikä edes toiminut oma lukutaito ensin, katselin vain, että ei osunut omalle kohdalle, onpas muuten tuttu nimi tuossa...
VastaaPoista