Mission impossible(?): piilovetoketjun ompelu

Olen luvannut jo tuhanteen kertaan laittavani tutoriaalia piilovetoketjun ompeluun, mutta se on kestänyt ja kestänyt. Syytän duunikiireitä, kun ei ole vain ehtinyt keskeyttää hommia sen vertaa, että dokumentoisi koko prosessin kulun. Jos piilovetoketjut ovat tuottaneet päänvaivaa, eivät tuota enää tämän jälkeen. Se on helppo ommella, mutta vaatii muutaman pikkuseikan onnistuakseen: a) piilovetoketjuille tarkoitetun paininjalan ompelukoneeseen, b) huolellisuutta, c) kärsivällisyyttä. Ei kuulostane kovin mahdottomalta?

Huomaa urat.

Valmistelevat toimenpiteet

Aivan ensimmäinen askel lähtee vetoketjuhalkion tukemisesta tukikankaalla. Oli sitten kyseessä ohut ja liukas materiaali tai sitten paksua ja jäykkää vaihtoehtoa edustava, kumpikin tarvitsee tukea. Tukikankaasta leikataan halkiota noin neljä senttiä liian pitkät kaitaleet, jotka ulottuvat niin saumavaroihin kuin pari senttiä halkion sisäpuolellekin. Suosittelen silittämään nämä paikoilleen ennen sauman ompelua.

Kuvassa näkyy tukikangas silitettynä paikalleen (nurjalle) ja sauma ommeltuna vetoketjuhalkion pohjukkaan asti. Kätevä tyyppi myös saumuroi/ huolittelee siksakilla kankaan reunat sen jälkeen, kun tukikangas on jo paikallaan. Siistiä ja tehokasta. Pohjukkaa kannattaa vahvistaa useammalla peruutustikillä, ettei vetoketju venytä ompeleita rikki myöhemmässä vaiheessa. 

 

Seuraava askel on kohdistaa vetoketju oikealle kohdalleen. Piilovetoketjun idea on nimenomaan piilottaa kiinnitys vaatteen sisäpuolelle, joten katso, että sisäänpäin pyöristyvä reuna ja vedin ovat varmasti sisäpuolelle. Katso kuvasta ketjunpuolikkaan suunta suhteessa

Muista yläreunan saumavarat. Itse käytän tässä esimerkissä 1,5cm saumavaroja, joten vetoketjun harkotettu yläreuna tulee juuri samalle tasalle kankaan kanssa, jotta se kääntyy nätisti muutamaa milliä vaille tasan, kun vyötärösauma on ommeltu. Niin, tässä on siis hame valmistumassa, mutta sama pätee kaikkiin muihinkin pukutyyppeihin. Saumavaroille on jätettävä tilaa, mutta ei liikaa. Optimitilanne on se, että kun vetoketjun sulkee, yläreunaan ei jää enää tilaa repsottaa auki.

Vetoketju saa olla myös vähintään 3cm liian pitkä kuin vetoketjuhalkio! Muutoin halkion pohjukka ei toimi, etkä saa vedettyä ketjua nätisti paikoilleen. Neulaa ketjun koko toinen puoli nätisti loppuun asti paikalleen.

 

 Ready, Set, Go! Ompelukoneen pariin!

 Ennen kuin päästään varsinaisen piilovetoketjupaininjalan kimppuun, on syytä varmistaa paikalleen asetellun vetskarin pysyvyys. Teen tämän yleensä itse tavallisella vetoketjujalalla, ompelen hyvin pitkällä tikillä piilovetoketjun ulkoreunan paikalleen. Pitkällä tikillä sen vuoksi, että jos ketjun paikkaa joudutaan vielä muuttamaan, se on helppo ja nopea purkaa pois paikaltaan.

Älä koskaan ompele neulojen yli, vaan poista ne sitä mukaan, kun paininjalka tulee kohdalle! Tämän työvaiheen voi tehdä myös käsin harsimalla, mutta allekirjoittanut ei jaksa, ja koneella on paljon nopeampaa.

Ei ole niin vaikeaa, eihän?

 

Tämän jälkeen voi vetää vetskaria hieman kiinni, varmistaa, että pohjukan kohta tulee sileästi, ilman kupruja paikalleen,  neulaa se kohdalleen. Tee koko toiselle puolelle samalla tavalla apukiinnitykset kuin aiemmin. Jos punainen lanka hukkui, palaa vähän taemmas, lue uudestaan ja toista!

Kun saat neulattua pohjukan kohtaan, avaa vetoketju uudestaan aivan loppuun asti  kuvan mukaisesti. Hei, nyt on melkein puolet tehty! Tunnelin päässä on valoa!

Kohti varsinaista kiinnitystä 

 

Nyt on oiva hetki vaihtaa koneeseen piilovetoketjupaininjalka. Tavallisella paininjalalla et pääse tarpeeksi lähelle hammastuksen reunaa, ja lopputulos näyttäisi aivan tavalliselta vetoketjulta. Hätätapauksessa normaali vetskapaininjalka on parempi kuin ei mitään, mutta vaatii aikalailla kikkailuja ja rikkoo herkästi hammastuksen.

Apukiinnityksellä oleva ketju näyttää tältä. Hammastus kiertyy voimakkaasti kohti vetoketjun sisäpuolta, ja sitä täytyy hieman sormella avata, jotta neula pääsi niin lähelle hampaiden reunaa kuin vain mahdollista. Kas näin!

Piilovetoketjujalan kanssa sinun ei tarvitse tehdä mitään erityissäätöjä koneellesi. Neula saa olla normaalisti keskellä. Huomaa, kumpaan uraan ketjun hampaat laitetaan ennen ompelua! Muista auttaa sormella hammastusta pysymään auki ommellessa!

Pohjukan kohdalla tulee se keskittymistä vaativa juttu. Ompelu täytyy lopettaa ennen vetoketjun lukkoa. Et vain kertakaikkiaan pääse tiettyä pistettä edemmäs, halusit tai et. Tämän takia ketjussa tulee olla ylimääräistä pituutta. Sitten voitkin siirtyä ketjun toiselle reunalle ompelemaan. Kohdista tällä kertaa paininjalan ura vastakkaiselle puolelle, ja voit jatkaa taas kohti lukkoa.

Oikeastaan piilovetoketjun vaikein juttu on saada vedettyä vedin tuon halkion pohjukan välistä kohti päivänvaloa. Työnnä vedin ylöspäin ja vedä varovasti. Vaikka se tuntuisi jumittuvan, vedä tasaisesti ja varmasti. Se liikkuu ennen pitkää ja milli milliltä olet lähempänä tavoitetta.

Tadaa! VALMISTA! Kun vetää pidemmälle, halkion pitäisi näyttää tältä; saumalta. Kuvassa siis saumaa ja vetoketjuhalkiota. Näet varmaan, mistä vetoketju alkaa? (ja koirankarvat) Kauempaa sitä ei enää sitten näekään.

Nurjalta ompeleet näyttävät tältä. Alin, oikealta tuleva ommel on sauma. Keskimmäinen ommel on vetoketjun kiinnittävä ommel. Kiinnitä huomiota miten se kulkee suhteessa sauman yhdistävään ompeleeseen. Ylin taas on vetoketjun apuommel.