Coniruttoa pakkasenpuremista?

Olipahan coni, ei tässä muuta voi sanoa. Tekstimuuria pukkaa, yrittäkää kestää. Frostbite on ollut minulle mukava, raikas tuulahdus muiden conien keskellä, eikä vähintään sen takia, etten ole aina tekemässä hikikuolemaa cosplayn alle, vaan tällöin olen tuomarointinakeista vapaa. Sitä saattaa käyttää coninsa jopa hengailuun, nähdä ihmisiä ja jäädä jopa juttelemaan tuttujen kanssa hetkeä pidemmäksi aikaa. Varsin mukavasti pääsikin pälisemään niin uusien kuin vanhojenkin kasvojen kanssa.

Ai, että olisin kokonaan jäänyt kisajutuista sivuun?

Hah!

Minut värvättiin cosplayagentiksi Adreenan ja Kizzyn kanssa, joten suurin osa lauantaita meni kuitenkin kisan kanssa säätäessä. Agenttien tehtävänähän oli siis löytää tietty määrä kisaajia niin ennakkotuomaroitavaan tekniikkasarjaan sekä äärimmäisen aloittelijaystävälliseen Frosti-chanin suosikkeihin. En ole aiemmin ollut agenttina - tai ninjana, kutsukaa miksi kutsutte, mutta haasteita piisasi tälläkin kertaa.

Ei ole aivan yksinkertaista tuijotella ympärilä hyöriviä ihmisiä kriittisellä silmällä, katsoa pukujen laatua ja kokonaisuutta näyttämättä kammottavan arvostelevalta ja ilmiselvältä kisa-agentilta. Täytyyhän sitä nyt olla vähän sniikkinä. Puhumattakaan siitä, että kaikkia pukuja ei edes tunnista, ei tiedä hahmoa saati sarjaa. (Jos olen toljottanut jotakuta kummallisella ilmeellä varustettuna pitkän aikaa, johtui todennäköisesti juurikin tästä.) Tässä kohtaa kolmen ninjan ryhmä osoitti tehonsa yhdistäessään koko tietotaitonsa, mutta aina välillä piti käydä koputtelemassa kanssacossaajia olalle ja kyselemään tyhmiä. Itse asiassa tämä oli se melkein mieluisin osuus. Tutustun uusiin ihmisiin kovin mielelläni, ja mikäpä olisi mukavampi tapa avata keskustelu kuin pyytää toista kertomaan puvustaan. Sangen moni tuntui yllättyvän äärimmäisen positiivisesti, kun täysin vieras kanssaconittaja tulee iloisesti juttelemaan.

Hall cosplay on muutenkin mahtava tapa saada uutta verta mukaan kisalavoille. Usein huikeimmat puvut nähdään kisan ulkopuolella, eikä haluta/uskalleta/ tiedetä tarpeeksi lähteäkseen mukaan. Moni on sanonut aiemmin, että juurikin Hall cosplay formaattina sai ylipäänsä nousemaan lavalle, edes harkitsemaan kisaamista myöhemminkään. Mukaan valikoitui oikeasti aivan vahingossa huima määrä lähes ensikertalaisia tai hyvin aloittelevia pukuilijoita. Ei olisi kyllä uskonut. 

Agentit toimivat myös cosplaymammoina, joten meni siinäkin hommassa neitsyys kertaheitolla. Fiilis bäkkärillä oli kyllä mahtavan tsemppaava ja positiivinen, toivottavasti kaikilla kisaajillakin oli sellainen olo, ja saimme kenties jonkin verran helpotettua tuomarointi/lavajännitystä. Perinteisenä itkijänaisena silmät eivät pysyneet nytkään kuivina kisan aikana. Olin ihan äärettömän ylpeä ja iloinen ihan jokaisesta kisaajasta. Puntit tutisivat monella ennen lavalle menoa, mutta kun sinne mentiin, poseerattiin kuin vanhat tekijät. WOW!

Hönttinä sivuhuomiona; ihastun helposti hassuihin pikkujuttuihin, ja olisin halunnut syöttää Porco Rossolle koko paketin Pims-keksejä. Kärsä liikkui niin söpösti syödessä, että olisin voinut katsella sitä haltioituneena loppuconin. Hullulla on halvat huvit?

Kanssani saa olla eri mieltä, mutta löydettiin kyllä aivan upea kattaus kumpaankin sarjaan. Paljon hahmoja, joista ei ole kuin harvakseltaan löydetty cossaajia. (Iiih, Valkyria Chroniclesin Inara Hans-possun kanssa ja Tengen Toppa Gurren Lagannin Rossiu! Niin, ja ihkutuksensa ansaitsevat myös koko Ghibli-kööri.) Tänä vuonna oli huima määrä länsimaisia hahmoja liikenteessä, hieno juttu, mutta kisan kannalta harmittava. Monta upeaa pukua jäi pois juurikin väärän taustan vuoksi. Ehkä joskus länkkäritkin saavat osallistua?

Uutta verta oli myös tuomaristossa. Ensikertalaiset (- Yumikoyuki) hoitivat homman hienosti kotiin, vaikka lavalla näytti, että tuomareita jännitti enemmän kuin kisaajia. Erittäin hyvä juttu, että saadaan tällekin puolelle uusia naamoja mukaan. Oikeastaan kaipaisin sitä, että tuomaristoihin voisi joka kisaan ottaa vähintään yhden uuden nassun, jolloin saataisiin ohjattua myös hyvässä ympäristössä, miten homma toimii, ja ettei takavuosien kisaajissa kauhua herättäneet natsituomaroinnit ja ynseilyt enää toistu koskaan.

Muutenkin Frostbite näyttäytyi yhtenä suurena positiivisuuden ja yhteisöllisyyden etappina, aivan kuin merkkinä siitä, että tästä eteenpäin elämä taas hymyilee. Moni tuli muuten nykimään hihasta ja kertomaan lukevansa tätä blogia, joku jopa tuli halaamaan Still alive -päivitykseni merkeissä. Piristitte kovasti mieltäni, kiitos siitä!

Nyt homma uhkaa venyä armottoman pitkäksi, mutta vielä on sanottavaa. Cosplay Bootcampia olen pariinkin otteeseen jo täällä mainostanut, mutta nyt päästiin julkisesti porukalla kertomaan, mistä kaikessa on kyse, saamaan välitöntä palautetta ja ideoita, joiden tuella saamme rakennettua tapahtumaa eteenpäin. Bootcampille on jo fb-sivut ja oma bloginsa, jotka toimivat virallisina tiedoituskanavina. Pistäkäähän korvan taakse ja pysykää kuulolla!

Kiitos ja kuittaus, palaan takaisin potemaan coniruttoa.