Cossi-innostuksen paluu

Hiljattain koettu Desucon sai tunteet pintaan useammallakin tavalla. Eurocosplayta ja siihen liittyvää polemiikkia on käsitelty muualla, useamman kerran ja aivan riittävästi. Sanottakoon, että henkisesti ECC -karsinnat olivat yksi rankimmista kisoista tähän asti, ja taisin toistella illalla useampaan otteeseen, että nyt en kyllä suostu enää aivan kaikkiin kisoihin suoralta kädeltä tuomariksi, koska se kuluttaa aivan hurjasti, jättää jälkeensä pariksi päiväksi täysin tyhjän ja onton olon.

Desucon myös tökki hereille varsin pahasti uinahtanutta cosplay-intoani. Vähään aikaan mikään ei ole maistunut yhtään miltään, mutta nyt tuli taas kova hinku tehdä jotain. Yleensäkin olen laiskanpuoleinen cossaaja, koska vuosittain valon näkee yhdestä kahteen pukua, jos sitäkään. Toki yrittäjyys syö leijonanosan ajastani, joten kaikki harrastustoiminta on automaattisesti kakkossijalla. Nyt kipinä kuitenkin leimahti. Asialle aloin tehdä heti jotain conista kotiinpäästyäni. Balalaika, yksi suurimmista hahmorakkauksistani vaati selvästi vielä huomiota. Niinpä havaitsin sopivasti Varustelekalla olevan vielä -15% tarjoukset, joten sattuipa sopivasti.

Mmm, lisää militariaa!

Mitä on siis tekeillä?

Balalaikan kaupunkisota-asu tietenkin! Jälleen, kyseessä on aivan tietyt kamat, joten en uhrannut ajatustakaan sille, että lähtisin niitä itse tekemään. Jos jokin minua puvuissa tökkii, niin liian uudelta näyttäminen. Kun hahmolla kuuluu olla kuluneet, käytetyt vaatteet ja kangas hohtaa uutuuttaan, sille tarvitsisi myös tehdä jotain.

(Raastinrauta on muuten varsin hyvä väline patinointiin. Ei sillä tarvitse kangasta rikkoa, mutta kulunutta pintaa sillä saa kivasti! Terveisiä teatterimaailmasta!)

Black Lagoonin mangan yhdeksäs osa aukesi armottomalle syynille. Kotimilitaristini pääsi taas pätemään, koska jälleen kerran tämän joukko-osaston vaatteiksi ei kelvanneet mitkä tahansa yksiväriset maastopuvut tai vain joku lätsä. Ei, niillä pahuksilla oli Afghanistanissa ihan omat värityksensä. Muutaman tunnin selvittelyn jälkeen löytyi yksi vaate, josta saatiin sitten oikea nimitys sille rätille. Tällä kertaa Ukrainasta oli jälleen apua. Jos joskus jotain neuvostoaikaista sotilaskamaa sattuu kaipaamaan, kääntäkääpä katseet siihen suuntaan.

Ei oikeastaan vihreä, ei ruskeakaan, khakiksikaan väriä ei voi sanoa...

Ebayn ihmeellinen maailma myös osoittautui sangen suosiolliseksi, koska sieltä löytyi kohtuullisen sopuhintaan koko puku, housut ja takki minun kokoani(!) sekä oikeilla merkeillä varustettu sininen baretti. Alunperin ajatus oli vain selailla löytyisikö jotain vastaavaa, ja olin jo henkisesti varautunut armottomaan kavennus- ja pienennysoperaatioon. Kun kamppeet kaivautuivat esiin, pidin sitä sitten jo merkkinä siitä, että tämä cossi pitää ehdottomasti tehdä. Ei kun Visa vinkumaan, ja kieli pitkällä odottelemaan, mitä posti toisikaan mukanaan.

Varustelekasta löytyi alessa sopiva telnyaska, vyö, ja asekotelo. Paidan kohdalla nauroin aivan linkkarissa peilin edessä. Sinivalkoinen tasaraitainen paita, mitä siitä tuleekaan mieleen? Marimekko goes Russia! Tyrskin itsekseni joka kerran, kun kokeilen sitä päälleni. Tämän tietyn kotimaisen desing-merkin jutut kun eivät koskaan tunnetusti ole olleet millään tasolla mieleeni, ja nyt ihan vapaaehtoisesti pistän jotain tuollaista päälleni.

Nyt pitäisi vielä kaivella varastosta vanhat maiharit, joko hankkia tai tehdä sopiva ase. Replika olisi todella makea, mutta tuppaavat maksamaan pikkuisen liian paljon, jotta raaskisin napsia sellaista talteen. Note to myself: tutkailepa tarkemmin, miltä Makarov näyttää, ja mieti mittasuhteet. Enpä ole proppeja vielä pahemmin ehtinyt/jaksanut/saanut aikaiseksi tehdä, joten tässä olisi varsin sopiva tila sillekin. Vielä jokunen tuubi ripsiliimaa käsivarsienkin arpiin ja luulenpa, että Balalaika on sen jälkeen valmis sotapoluille.

P.S.

35 lukijaa! En ollut uskoa silmiäni, kun avasin bloggerin. Olen ihan hirmuisen iloinen, hämmentynyt ja ennen kaikkea yllättynyt. Olen koko ajan ajatellut vain jaarittelevani lähinnä bittiavaruuteen. Kiitos ja kumarrus, piristitte tosiaankin sunnuntai-iltaani!