Balalaika - photoshoot

Traconista tuli jo aiemmin runoiltua, mutta cosplaykisojen lisäksi ehdin vilahtaa hetkeksi kuvailemaan Precious-chanin eli kotoisammin Leväsen Tytin kanssa. Precious kuvaili Balalaikaa jo aiemmin, tykkäsin kovin siitä, millaisia kuvia saatiin aikaiseksi, joten oli aika selvää keneltä kysyin samalle hahmolle jatkoaikaa. Joten kun olimme saaneet tuomaroitua kaikki paitsi yhden parin WCS-karsintoihin, karkasin hävyttömästi omille teilleni ja sovin pikaiset treffit. Ohos, tämä alkaa kuulostaa kummasti huonolta hömppäromaanilta, jossa on juuri alkamassa toiminnantäyteinen sivujuoni. Khöm, jos kuitenkin siihen photoshoottiin... Harmi, että ulkona satoi juuri silloin, kuin heiluimme kameran kanssa, joten jouduimme tyytymään sisäkuviin. Taustojen etsiminen oli työn takana, mutta joukkoon mahtui jokunen varsin muikea otos.

Pukuna tämä taisi olla yksi mukavimmista jutuista ikinä, vaikka korkkareissa tottuneelle oli vähän omituista pomppia mestoilla maihareissa. Tassuista puheen ollen moni muistikin mainita, ettei ole koskaan tajunnut, että allekirjoittanut on niin lyhyt tai pienijalkainen. Mikäs siinä, moni tuntui saavan asiasta paljon hupia. Nassun arpi meni jo tutulla tavalla, eikä siihen tarvinnut enää testailla mitään. Käsivarsien arpien osalta olisin kenties kaivannut vielä vähän enemmän työstöä.

En ole ihan tyytyväinen käsivarsien arpiin.

Maailman mukavin cossi <3

Haastetta kuvauksiin toi se, ettei Precious ole katsonut lainkaan Black Lagoonia, joten Balalaika on hahmona uppo-outo, eikä kuvajaa näin ollen kykene juurikaan auttamaan poseerauksissa, taustoissa tai hahmon olemuksen tuomisessa kuviin. Yleensä kuvissa tykkään siitä, että kuvaaja auttaa, korjaa asentoja, jos se ei näytä kameran etsimessä toimivalta. Sormet yhteen, hartiat rennoiksi, leukaa alas ja niin edelleen. Se sentään hoituu tietämätä sarjasta hölkäsen pöläystäkään, mutta itse Balalaikan tuominen esiin jäi täysin minun vastuulleni.

Kyseessähän on vielä jakso, jonka Balalaika viettää suurimmalta osin puhelimessa USA:n erikoisjoukkojen yksikön kapteenin kanssa, lietsoo omaa yksityissotaansa palavalla raivolla. Luonnollisesti puhelin sai ihan oleellisen roolin kuvissa, ja olen varsin tyytyväinen varsinkin näihin seuraaviin kuviin.

Huomasin muuten vasta reilusti conin jälkeen, vasta nähtyäni ensimmäisiä kuvia, että jokin oli vialla. Oikein kunnolla vielä. Tulipa muuten harvinaisen hyvä muistutus siitä, että vaikka on kuinka muistavinaan hahmon täydellisesti ja osaavansa tästä kaiken ulkoa, kannattaa siitä huolimatta aina tarkastaa, miten homma menikään. Meikkasin nimittäin leidin paloarven kauniisti väärälle puolelle nassua. No niinpä niin, tosi kivaa. Voin sanoa, etten ollut ihan kovin ilahtunut havaittuani asian tilan. Jep, referenssikuvat voisi aina, AINA, kuljettaa mukana ja varmistaa vielä ennen coniin lähtöä, että menihän kaikki putkeen.

Murjoti murjoti

Sekalaista seurakuntaa eli mitä olen saanut viime aikoina aikaiseksi

Allekirjoittaneella tuulee tällä hetkellä nyt henkilökohtaisessa elämässä niin paljon vasten näköä, että tekisi mieli tiputtaa hanskat oikeastaan kaiken suhteen. Mutta jotta tämä ei menisi ihan apeiluksi, niin muutama hyvä asiakin. Ja vielä cosplay-aiheinen. Kuka olisi uskonut? Le Gasp.

(Huomaatteko, yritän piristää itseäni. Siksi teen nämä listamuotoon, koska listat ovat hyviä ja parantavat kaiken, sekä pitävät elämän järjestyksesä. Joo.)

1.) Rimppu julkaisi tänään hienon cosplay -asennemanifestin Adam Lambertin Masterpiecen tahtiin. Allekirjoittaneen voi bongata sieltä Balalaikana heilumasta. Toivottavasti Rimppu tai joku muu voisi innostua vastaavista enemmänkin, sillä oli varsin hauska opetella biisin sanoja ja yrittää epätoivoisesti toistaa niitä fiiliksellä sitten kameran edessä. Niin, ja bailata.

2.) Olen itkenyt kuumailmapuhaltimen perään niin kauan, että tänään vihdoin kierrettiin kaikenmaailman halpahallit, kunnes Tarjoustalosta bongasimme uudenkarhean vekottimen hintaan 29.90€.  (Vinkkinä niille, jotka vastaavaa höhhötintä kaipaavat.) Lähes kaikkialta muualta hinnat nousivat kivasti yli viidenkympin, enkä maksa cossivarustelussakaan ihan niin paljoa yhdestä laitteesta. Pääsen siis vihdoin ja viimein Wonderflexien kimppuun ja harjoittelemaan haarniskointia. Ne järkkykalliit levyt ovat odottaneet oikeaa hetkeään jo hävyttömän kauan.

3.)Ja koska pienet asiat huvittavat, tässä pieni maistiainen Traconista Precious-chanin kanssa pidetystä photoshootista. Kuvittelin, että Balalaikan hiukset näyttäisivät vaisuilta, kun hiukset ovat auki ja käytössä oli vain yksi peruukki. Ei vaineskaan, hyvältähän tuo näyttää ainakin omana silmääni.  Niskassa ja yläselässä oli vain tuon jäljiltä suurinpiirtein marsun kokoiset takut, joiden selvittelyä voi tehdä sitten pimeinä talvi-iltoina. Coniväsymyksessä tungin sen vain kassiin, ja sen avaaminen hitusen hirvittää. Teen myöhemmin oman juttunsa kyseisen naikkosen kuvista, joten sitä odotellessa!

4.) Olen jumitellut yhden suuren puvun tekemisen kanssa jo monta vuotta. Tekosyiksi on riittänyt se, että tietyt materiaalit puuttuvat (kasassa on kuitenkin 98% kamppeista) ja ilman niitä ei vain millään voi aloittaa. Kyseessä on aikamoinen sirkustelttaprojekti, joten aloittaminen on vain venynyt, venynyt ja venynyt. Sain pari viikkoa sitten ihmeellisen energiapiikin ja pistelin kasaan helmaan tulevaa laskosnauhaa nelisen metriä. Pitänee taputella itseä harteille tästä aikaansaannoksesta. Nyt se on sentään aloitettu, ehkä jatkoa seuraisi nyt nopeammin.

5.) Pip Bernadotten peruukin pohja on matkalla Suomeen. En malttaisi odottaa!

6.) Ei liity cossaamiseen millään lailla, mutta mökkimatkalla löysin maasta pienen jääkarhupehmon, joka on ilmeisesti tarkoitettu reppuun maskotiksi. Se raukka oli ihan litimärkä ja sorassa, joten en voinut olla pelastamatta. Ulos kylmään hylätty ressukka on tällä hetkellä kuivamassa ja sen jälkeen se pääsee uuteen, rakastavaan kotiinsa.

7.) Jääkarhupehmoa kovasti himoava koirani olisi mahtava proppi FFVIII:n Rinoalle, jolla on myös australianpaimenkoira. Saatoin hieman huvittua tajutessani asian. Harmi vain, ettei minusta ikinä saisi hyvää Rinoaa, eikä koiruuskaan saa jääkarhua. (tai Nausicaän Teto- pehmolelua, vaikka se sitäkin himottelee kirjahyllystä.) Mutta mikäli joku neitokaista tahtoo tai aikoo cossata ja tahtoo sopivan koiruuden rinnalleen kuviin, tiedätte mistä sellaisen saisi.

 Kykenen sanomaan ei tälle katseelle.  Tiedän, olen ilkeä kakkiainen.

8.) Cosplay bootcamp on tosiaan oikeasti tulossa. Taisin kirjoittaa viimeksi asiasta niin kryptisesti, että monelta meni se vielä unelman piikkiin. Onneksi on aivan ihana järjestelyporukka, hyvä yhteishenki ja halu toteuttaa leiri. Tähän mennessä projekti on saanut vain innostunutta kannustusta puoleensa, ja käytännön asiat tuntuvat myös luistavan mainiosti. Tästä on tulossa kertakaikkisen hieno juttu!

9.) Viimeiseksi; 71 lukijaa, kuinka siistiä! :) Kumarrukset teille kaikille, piristätte ja ilahdutatte läsnäolollanne ihan hurjasti. KIITOS!

Balalaika, we meet again!

Kumma, miten helposti Balalaikan kaupunkisota -versio on kasautunut. Todennäköisesti helpoin ja mukavin juttu pitkiin aikoihin. Yleensä cossien valmistumiseen liittyy suunnaton määrä ahdistumista, kamojen heittämistä vähintään kerran nurkkaan ja sitten hampaat irvessä niiden kaivamista esiin ja jatkamista loppuun. Samaa ei koskaan käy asiakkaiden kanssa, mutta omissa projekteissa keittää alta aikayksikön ja varakäämiä ei tahdo löytyä sitten millään.

Kieltämättä, ostopukujen viehätys on helppo ymmärtää, vaikka en niistä itse niin pitkälle piittaakaan. Pidetään tämä Balalaika omalla kohdallani poikkeuksena, joka vahvistaa säännön.

Posti toi tässä muutama päivä sitten saapumisilmoitukset kahteen pakettiin, joita innoissani lähdin noutamaan. Yllätys oli melkoinen, kun virkailija kantoi kaksi hyvin, hyvin pientä pakettia tiskille. Kotimatkalla pähkäilin kuumeisesti voisiko koko puku tosiaan mahtua niin tiiviiseen tilaan, vai onkohan asiassa käynyt väärinkäsitys, ja olen saanut vain jommatkummat, housut tai takin?

Tehokasta venäläistä pakkaamista!

Saankohan noita itse enää koskaan yhtä pieneen tilaan?

Esiraadeltuani paketit, sisältö oli juuri sitä, mitä pitikin. Baretti kaipaa vähän höyryä niskaansa avautuakseen oikeaan malliin ilman tuhatta ryppyä, puku ei ole niin pakollinen, mutta eiköhän sekin mene samaan rykäisyyn. Puvun kokohan oli luvattu aikalailla allekirjoittaneen mittoihin, mutta en siltikään osannut odottaa, että se asettuisi päälle niin hyvin. Jumankeude, yhdet parhaimmin istuvista housuista koskaan! Telnyaskasta taidan lyhentää hihat. Ne ovat niin kapeat, ettei niitä saa hyvällä tahdollakaan rullattua ylös lakkauttamatta verenkiertoa raajoistaan.

Kyllä se nyt kovasti vaikuttaa siltä, että Balalaika palaa taistelukentille Traconissa.

Sininen glitteri ei ehkä aivan käy näihin väreihin. :D

Lisää tukkaa ja arpia odotellessa

Jep, ilman arpia on turha esiintyä.

Cossi-innostuksen paluu

Hiljattain koettu Desucon sai tunteet pintaan useammallakin tavalla. Eurocosplayta ja siihen liittyvää polemiikkia on käsitelty muualla, useamman kerran ja aivan riittävästi. Sanottakoon, että henkisesti ECC -karsinnat olivat yksi rankimmista kisoista tähän asti, ja taisin toistella illalla useampaan otteeseen, että nyt en kyllä suostu enää aivan kaikkiin kisoihin suoralta kädeltä tuomariksi, koska se kuluttaa aivan hurjasti, jättää jälkeensä pariksi päiväksi täysin tyhjän ja onton olon.

Desucon myös tökki hereille varsin pahasti uinahtanutta cosplay-intoani. Vähään aikaan mikään ei ole maistunut yhtään miltään, mutta nyt tuli taas kova hinku tehdä jotain. Yleensäkin olen laiskanpuoleinen cossaaja, koska vuosittain valon näkee yhdestä kahteen pukua, jos sitäkään. Toki yrittäjyys syö leijonanosan ajastani, joten kaikki harrastustoiminta on automaattisesti kakkossijalla. Nyt kipinä kuitenkin leimahti. Asialle aloin tehdä heti jotain conista kotiinpäästyäni. Balalaika, yksi suurimmista hahmorakkauksistani vaati selvästi vielä huomiota. Niinpä havaitsin sopivasti Varustelekalla olevan vielä -15% tarjoukset, joten sattuipa sopivasti.

Mmm, lisää militariaa!

Mitä on siis tekeillä?

Balalaikan kaupunkisota-asu tietenkin! Jälleen, kyseessä on aivan tietyt kamat, joten en uhrannut ajatustakaan sille, että lähtisin niitä itse tekemään. Jos jokin minua puvuissa tökkii, niin liian uudelta näyttäminen. Kun hahmolla kuuluu olla kuluneet, käytetyt vaatteet ja kangas hohtaa uutuuttaan, sille tarvitsisi myös tehdä jotain.

(Raastinrauta on muuten varsin hyvä väline patinointiin. Ei sillä tarvitse kangasta rikkoa, mutta kulunutta pintaa sillä saa kivasti! Terveisiä teatterimaailmasta!)

Black Lagoonin mangan yhdeksäs osa aukesi armottomalle syynille. Kotimilitaristini pääsi taas pätemään, koska jälleen kerran tämän joukko-osaston vaatteiksi ei kelvanneet mitkä tahansa yksiväriset maastopuvut tai vain joku lätsä. Ei, niillä pahuksilla oli Afghanistanissa ihan omat värityksensä. Muutaman tunnin selvittelyn jälkeen löytyi yksi vaate, josta saatiin sitten oikea nimitys sille rätille. Tällä kertaa Ukrainasta oli jälleen apua. Jos joskus jotain neuvostoaikaista sotilaskamaa sattuu kaipaamaan, kääntäkääpä katseet siihen suuntaan.

Ei oikeastaan vihreä, ei ruskeakaan, khakiksikaan väriä ei voi sanoa...

Ebayn ihmeellinen maailma myös osoittautui sangen suosiolliseksi, koska sieltä löytyi kohtuullisen sopuhintaan koko puku, housut ja takki minun kokoani(!) sekä oikeilla merkeillä varustettu sininen baretti. Alunperin ajatus oli vain selailla löytyisikö jotain vastaavaa, ja olin jo henkisesti varautunut armottomaan kavennus- ja pienennysoperaatioon. Kun kamppeet kaivautuivat esiin, pidin sitä sitten jo merkkinä siitä, että tämä cossi pitää ehdottomasti tehdä. Ei kun Visa vinkumaan, ja kieli pitkällä odottelemaan, mitä posti toisikaan mukanaan.

Varustelekasta löytyi alessa sopiva telnyaska, vyö, ja asekotelo. Paidan kohdalla nauroin aivan linkkarissa peilin edessä. Sinivalkoinen tasaraitainen paita, mitä siitä tuleekaan mieleen? Marimekko goes Russia! Tyrskin itsekseni joka kerran, kun kokeilen sitä päälleni. Tämän tietyn kotimaisen desing-merkin jutut kun eivät koskaan tunnetusti ole olleet millään tasolla mieleeni, ja nyt ihan vapaaehtoisesti pistän jotain tuollaista päälleni.

Nyt pitäisi vielä kaivella varastosta vanhat maiharit, joko hankkia tai tehdä sopiva ase. Replika olisi todella makea, mutta tuppaavat maksamaan pikkuisen liian paljon, jotta raaskisin napsia sellaista talteen. Note to myself: tutkailepa tarkemmin, miltä Makarov näyttää, ja mieti mittasuhteet. Enpä ole proppeja vielä pahemmin ehtinyt/jaksanut/saanut aikaiseksi tehdä, joten tässä olisi varsin sopiva tila sillekin. Vielä jokunen tuubi ripsiliimaa käsivarsienkin arpiin ja luulenpa, että Balalaika on sen jälkeen valmis sotapoluille.

P.S.

35 lukijaa! En ollut uskoa silmiäni, kun avasin bloggerin. Olen ihan hirmuisen iloinen, hämmentynyt ja ennen kaikkea yllättynyt. Olen koko ajan ajatellut vain jaarittelevani lähinnä bittiavaruuteen. Kiitos ja kumarrus, piristitte tosiaankin sunnuntai-iltaani!

Arpinaamainen sikarinpolttaja

Yleensä ihastun aina niihin outoihin sivuhahmoihin, joista kukaan muu ei tunnu pitävän tai heitä pidetään aivan turhina. Päähenkilöt ovat yleensä,  niin länsimaisissa leffoissa kuin mangankin puolella niitä, joista en välitä vähääkään. Silläkin saattaa olla jotain merkitystä, että yleensä päähenkilöt ovat ainakin mangan ja animen maailmoissa teinejä, hyvin nuoria aikuisia tai ihan lapsia. Ei muuten ole hirvittävästi samaistumispinta-alaa tai "samaa kieltä" meikäläisen kanssa.

Jossain vaiheessa olin kuolettavan ahdistunut siitä, etten kohta löydä enää hahmon hahmoa, jonka nahan voisin vetää päälleni. On oikeastaan hirvittävän epäreilua, että kun on vihdoin elänyt aikaa, jolloin on täysin hyväksynyt itsensä sellaisena kuin on, niin alkaa nämä luonnon rappaukset sitten rapistua. Jippii. Olin joskus haikaillut tekeväni Tuulen laakson Nausicaän, mutta saada minusta enää uskottava teinityttö? Enpä usko. :D

Meikkipussini loistava viesti Peter pan -tautisille!

Usein sarjojen aikuiset ovat juuri niitä taustalla hääriviä, juonen kannalta vain semisti tärkeitä hahmoja, ja sieltä usein löytyvät ne, jotka kutkuttelevat minun käpäliäni. Black lagoonin Balalaika on kerrankin poikkeus. Vaikka ei varsinaisesti epämääräinen sivuhahmo olekaan, ihastuin tähän tappavan tehokkaaseen sotakoneeseen heti, kun leidi vilahti ensimmäistä kertaa ruudulle. Sarjan löytämisestä pitänee kiittää Sangatsumangan Antti V:aa ja nykyisin ex- punislaista Antti G:tä. Silloin kun vielä tuli enemmän istuttua myyntipöytäsalissa tiskin takana, sai jatkuvasti hyviä sarjasuosituksia herroilta, jotka tiesivät, miten polttavasti hajotan pääni kaikenlaiseen vaaleanpunaiseen ja söpöön höttöön. (Asia, jonka kanssa olen muuten kärvistellyt kerran jos toisenkin, kun kisaan tulee joku näistä kawaii-sarjoista, ja minun on käytännössä pakko katsoa sarja tietääkseni, miten hahmoon on päästy sisään...)

Luen yleensä mieluimmin mangaa kuin katson animea, koska se on minulle mieluisampi kerrontamuoto, ja cossaajan näkökulmasta vaatteetkin yleensä ovat yksityiskohtaisempia. Balalaikalle on annettu todella tarkka, oikeaan elämään perustuva viitekehys, joten ihan ensimmäinen juttu koko puvun rakentamiselle oli kaivella kaikki referenssit esiin lähtien mangasta siirtyen sotilashistoriaan. Onneksi saman katon alla on tuo onnettoman kaikkitietävä militaristini, jonka kanssa kaivettiin oikeat, Afghanistanissa laskuvarjojoukkojen käyttämät prenikat ja merkit esiin. Itse asiassa homma vaati kohtuullisen paljon taustatyötä, koska piti yrittää sovittaa mangaan piirretyt jutut, verrata niitä oikeisiin ja sitten ruveta etsimään, mistä ne löytäisi. Kuukauden etsintöjen jälkeen Ukrainasta löytyi sopiva liike, joka suostui lähettämään kamppeet Suomeen.

Koko puvun kalleimmat  ja vaikeimmin löydettävät osat. Huh.

Ensimmäinen ongelma tuli manttelin kanssa. Mangaan, sekä animeen on kuvattu harmaa mantteli Balalaikan harteille. Kappas keppas, neuvostoarmeija käytti ruskeita, ei harmaita takkeja. Joten ei, ei autenttista tästä kohtaa, koska kuitenkin cosplayn pitää olla uskollisen piirrosjäljelle. Niin ironista kuin se onkin, päädyin hankkimaan blondille brittiarmeijan manttelin, koska väri, laskeutuvuus ja helman leveys täsmäsivät paremmin. Niin kummalta kuin se kuulostaakin, se oli koko cossin edullisin osa. Varusteleka tahtoi komeudesta vain vitosen. Brittinappeja siihen ei kuitenkaan voinut jättää, joten korvasin killuttimet neuvostoversioilla.

Kauluslaattojen kanssa tuli hetkellinen aivopieru, kun en tuntunut keksivän mitään ratkaisua. Taustalla ei ole mitään, minkä kautta ne olisi kauluksiin voinut ommella. Sain Artulta kuitenkin loistavan idean; tarranauhaa tekstiililiimalla kiinni laattoihin, ja toinen takkiin. Toimii kuin tauti, ja näyttää hyvältä! Tässä muuten ammattilaistaustan suurimpia ongelmia. Sitä yrittää liian vaikean kautta ratkaista ongelmia, kun vastaus olisi hyvinkin simppeli. Jo tämänkin takia cosplay on hyvä ainakin minun päälleni, saa tuulettaa aivoja mukavasti uuden puvun kanssa.

Napit ja hihamerkit jo kohdillaan!

Manttelin jälkeen pyörittelin päätäni niin peruukin kuin meikin kanssa. Itse jakkupukuhan ei ole missään välissä ollut ongelma, lähinnä jaksamis- ja ehtimiskysymys. Vaikka sitä on jo pienen eliniän vääntänyt pakkelia naamaansa, siitä huolimatta teatterityyppinen maskeeraus ei ole ihan omin juttu. Kaivelin kaikki mahdolliset tökötit esiin, asetuin vessan peilin eteen, ja tadaa, ainakin minulla oli hauskaa! Vähän kuin olisi lapsuuden sormivärileikit taas kehissä.

Arpi- ja peruukkitestailua feat klassinen kylppärin peili.

Kompastuskiveksi tuli sitten nestemäinen lateksi. Onhan se varmasti todella hieno aine, jolla voi tehdä vaikka mitä, mutta jos siitä saa maailmanlopun allergian, se saa jäädä muiden huviksi. Onneksi bongasin sopivasti Ane-Uen tekemän tutoriaalin paloarpiin, ja jälleen syttyi lamppu pään päällä. Grimasin ripsiliimasta tuli sitten pelastajani, joka ei aiheuta mitään oireita nahalle, joten sitä uskalsi lääpiä jo avoimemmin nassuunsa. Testailussa tuli jo ilmi, että maski menee helposti liian ruskeaksi. Ei nyt ihan pekonia se puoli naamasta sentään ole. Kyseessä on kuitenkin vanha arpi, joten seuraavaksi taas lisää referenssimatskua; googlaamaan palohaavoja, ja millaisiksi ne parantuvat.

Mmm, kuubalainen sikari. Nam! Lopputuloksen kuvasi Tytti Levänen.

Tytti Leväsen kamerasta tämäkin. (Apua, miten jalat kuolivat noihin kenkiin.)