Eniten v*tuttaa kaikki

Olen viettänyt blogin suhteen hiljaiseloa jo pitkään. Aina välillä joku muistaa kysyä, miksen ole päivittänyt mitään uutta  kuulumista. No, juttu menee niin, että ei ole kovin paljon ollut mitään sanottavaa. Duunia olen paiskinut niin, että selkänahka on jo miltei riekaleina ja irti, joten ei ole juurikaan ollut aikaa edes vapaa-ajan puuhastelulle. Suoraan sanottuna ei ole kauheasti edes napannutkaan. Tästä voidaan aika pitkälle syyttää myös sitä, että kun duunissa tekee kolmioliikettä piirros-, leikkuupöydän ja ompelukoneen väliä, ei se peruspuvun vääntäminen oikein maistu 12-16h työpäivän päätteeksi.

Kuten Rimppu aiemmin uhkasi cossitauolla, sama taitaa uhata allekirjoittanuttakin. Elämän menee sen verran vinhasti kaikkiin jänniin suuntiin, että katsastan, mitä kaikkea se tuo tullessaan. Tällä hetkellä näyttää harvinaisen vinkeältä, eikä ole pienintäkään käryä, missä mahdan olla ensi vuonna tähän aikaan. Sellainen tasaisempi keski-ikäinen elämä voisi olla vaihteeksi aika kova juttu.

BLAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAH

Mutta miksi otsikossa manailen ketutusta?

Voi pojat.

Ja tytöt.

Nyt tulee vuodatusta, ja oikein huolella.

Yksi iso syy, miksi cosplay tökkii nyt, on se, että koko skene ärsyttää nyt aivan julmetusti. Draamaa, nettiflameilua, herneitä nenään pussikaupalla, selkien takana puhumista, käytöstapojen puuttumista ja järjetöntä kukkahattutäteilyä. On näitä esiintynyt aiemminkin, mutta ei aivan tässä määrin. Erinäisen cosplay bootcampin siirtyminenkin sai metrisen tatin kasvamaan otsaani aivan yhdessä yössä.

Oikeastaan facebookin erinäiset cossiryhmät ovat oikein ottaneet tämän hienosti nahkani alle. Viimeistään Frostbiten ilmoitus K18-kokeilustaan sai minut ensin lukemaan keskusteluja silmät kummituseläimen kaltaiseksi laajentuineina, sen jälkeen käsi tapasi naaman monta kertaa, ja arvatkaas mitä? Ohimoista puskee nyt useampi uloke silkasta turhautumisesta. Desujulkistukset olisi voinut hoitaa kenties vähän paremmin, mutta se hillitön raivo, mitä kummastakin leiristä tuli, oli aivan järjetöntä sivusta seurattavaa.

Alaikäisissä voi ja onkin paljon niitä, joita halutaan kutsua ihastuttavalla ernu-nimityksellä, mutta valtaosa on silti fiksua ja mahtavaa porukkaa. Sen sijaan hävetti niiden puolesta, jotka kuvittelivat olevansa aikuisia vain koska on ylitetty se maaginen 18 vuoden ikäraja. Graahh, miten lapsellista, ylimielistä ja typerää käytöstä. Jep, kiinnostus meni. En todellakaan lähde katselemaan näiden "muka aikuisten" edesottamuksia Frostbiteen. (Ei, se ei ole järkkärien syy. En taida jaksa katsella nyt edes kävijöitä.)

Facebookin cossiryhmät, nuo maantieteelliset rajat ylittävät yhden ison cosplay-perheen luojat. Hieno homma, että näitä on, informaatio liikkuu ja ihmiset voivat tutustua conienkin välillä toisiinsa tätä kautta. MUTTA. Eikö ketään muuta hierrä se, että samoja kysymyksiä samoista aiheista kysytään päivä toisensa jälkeen, viikko toisensa jälkeen, eikä kukaan vaivaudu edes kaivamaan parin päivän takaisin vastauksia ja neuvoja feedistä?

Kuinkahan kauan porukka jaksaa auttaa toisiaan tällä tavoin?

Sen jälkeen, kun viikon sisään on antanut vaikkapa tekonahalle ompeluohjeita noin kahdeksatta kertaa, ja samaa huudellaan heti perään, ei jaksa neuvoa enää pätkääkään. Tai vaikkapa millä saat ihosi maalattua valkoiseksi niin, että se pysyisi, kysymys heti top 2 sijalla. Näistä voisi melkein kirjoittaa jonkin satiirin, mutta se vaatisi tilaa huumorille, eikä sitä löydy nyt piiruakaan. Eikö kukaan katso enää Anikista tms. tai yritä käyttää ensin omaa päätään?

Mielipiteeni nykyisestä toiminnasta

Tässä alkaa oikein kaihoilla ilmeisesti kuopattua Cosplay.fi ajatusta, jonne olisi kerätty tutoriaaleja, muita vinkkejä ja ihmisten kirjoittamia (käyttö)kokemuksia, jotta aina samoja juttuja ei tarvitsisi aina miljoonaan kertaan käydä läpi.

Taidan palata takaisin Shingeki no Kyojinin pariin, kunnes suurin ulokkeet otsastani haihtuvat.

Coniruttoa pakkasenpuremista?

Olipahan coni, ei tässä muuta voi sanoa. Tekstimuuria pukkaa, yrittäkää kestää. Frostbite on ollut minulle mukava, raikas tuulahdus muiden conien keskellä, eikä vähintään sen takia, etten ole aina tekemässä hikikuolemaa cosplayn alle, vaan tällöin olen tuomarointinakeista vapaa. Sitä saattaa käyttää coninsa jopa hengailuun, nähdä ihmisiä ja jäädä jopa juttelemaan tuttujen kanssa hetkeä pidemmäksi aikaa. Varsin mukavasti pääsikin pälisemään niin uusien kuin vanhojenkin kasvojen kanssa.

Ai, että olisin kokonaan jäänyt kisajutuista sivuun?

Hah!

Minut värvättiin cosplayagentiksi Adreenan ja Kizzyn kanssa, joten suurin osa lauantaita meni kuitenkin kisan kanssa säätäessä. Agenttien tehtävänähän oli siis löytää tietty määrä kisaajia niin ennakkotuomaroitavaan tekniikkasarjaan sekä äärimmäisen aloittelijaystävälliseen Frosti-chanin suosikkeihin. En ole aiemmin ollut agenttina - tai ninjana, kutsukaa miksi kutsutte, mutta haasteita piisasi tälläkin kertaa.

Ei ole aivan yksinkertaista tuijotella ympärilä hyöriviä ihmisiä kriittisellä silmällä, katsoa pukujen laatua ja kokonaisuutta näyttämättä kammottavan arvostelevalta ja ilmiselvältä kisa-agentilta. Täytyyhän sitä nyt olla vähän sniikkinä. Puhumattakaan siitä, että kaikkia pukuja ei edes tunnista, ei tiedä hahmoa saati sarjaa. (Jos olen toljottanut jotakuta kummallisella ilmeellä varustettuna pitkän aikaa, johtui todennäköisesti juurikin tästä.) Tässä kohtaa kolmen ninjan ryhmä osoitti tehonsa yhdistäessään koko tietotaitonsa, mutta aina välillä piti käydä koputtelemassa kanssacossaajia olalle ja kyselemään tyhmiä. Itse asiassa tämä oli se melkein mieluisin osuus. Tutustun uusiin ihmisiin kovin mielelläni, ja mikäpä olisi mukavampi tapa avata keskustelu kuin pyytää toista kertomaan puvustaan. Sangen moni tuntui yllättyvän äärimmäisen positiivisesti, kun täysin vieras kanssaconittaja tulee iloisesti juttelemaan.

Hall cosplay on muutenkin mahtava tapa saada uutta verta mukaan kisalavoille. Usein huikeimmat puvut nähdään kisan ulkopuolella, eikä haluta/uskalleta/ tiedetä tarpeeksi lähteäkseen mukaan. Moni on sanonut aiemmin, että juurikin Hall cosplay formaattina sai ylipäänsä nousemaan lavalle, edes harkitsemaan kisaamista myöhemminkään. Mukaan valikoitui oikeasti aivan vahingossa huima määrä lähes ensikertalaisia tai hyvin aloittelevia pukuilijoita. Ei olisi kyllä uskonut. 

Agentit toimivat myös cosplaymammoina, joten meni siinäkin hommassa neitsyys kertaheitolla. Fiilis bäkkärillä oli kyllä mahtavan tsemppaava ja positiivinen, toivottavasti kaikilla kisaajillakin oli sellainen olo, ja saimme kenties jonkin verran helpotettua tuomarointi/lavajännitystä. Perinteisenä itkijänaisena silmät eivät pysyneet nytkään kuivina kisan aikana. Olin ihan äärettömän ylpeä ja iloinen ihan jokaisesta kisaajasta. Puntit tutisivat monella ennen lavalle menoa, mutta kun sinne mentiin, poseerattiin kuin vanhat tekijät. WOW!

Hönttinä sivuhuomiona; ihastun helposti hassuihin pikkujuttuihin, ja olisin halunnut syöttää Porco Rossolle koko paketin Pims-keksejä. Kärsä liikkui niin söpösti syödessä, että olisin voinut katsella sitä haltioituneena loppuconin. Hullulla on halvat huvit?

Kanssani saa olla eri mieltä, mutta löydettiin kyllä aivan upea kattaus kumpaankin sarjaan. Paljon hahmoja, joista ei ole kuin harvakseltaan löydetty cossaajia. (Iiih, Valkyria Chroniclesin Inara Hans-possun kanssa ja Tengen Toppa Gurren Lagannin Rossiu! Niin, ja ihkutuksensa ansaitsevat myös koko Ghibli-kööri.) Tänä vuonna oli huima määrä länsimaisia hahmoja liikenteessä, hieno juttu, mutta kisan kannalta harmittava. Monta upeaa pukua jäi pois juurikin väärän taustan vuoksi. Ehkä joskus länkkäritkin saavat osallistua?

Uutta verta oli myös tuomaristossa. Ensikertalaiset (- Yumikoyuki) hoitivat homman hienosti kotiin, vaikka lavalla näytti, että tuomareita jännitti enemmän kuin kisaajia. Erittäin hyvä juttu, että saadaan tällekin puolelle uusia naamoja mukaan. Oikeastaan kaipaisin sitä, että tuomaristoihin voisi joka kisaan ottaa vähintään yhden uuden nassun, jolloin saataisiin ohjattua myös hyvässä ympäristössä, miten homma toimii, ja ettei takavuosien kisaajissa kauhua herättäneet natsituomaroinnit ja ynseilyt enää toistu koskaan.

Muutenkin Frostbite näyttäytyi yhtenä suurena positiivisuuden ja yhteisöllisyyden etappina, aivan kuin merkkinä siitä, että tästä eteenpäin elämä taas hymyilee. Moni tuli muuten nykimään hihasta ja kertomaan lukevansa tätä blogia, joku jopa tuli halaamaan Still alive -päivitykseni merkeissä. Piristitte kovasti mieltäni, kiitos siitä!

Nyt homma uhkaa venyä armottoman pitkäksi, mutta vielä on sanottavaa. Cosplay Bootcampia olen pariinkin otteeseen jo täällä mainostanut, mutta nyt päästiin julkisesti porukalla kertomaan, mistä kaikessa on kyse, saamaan välitöntä palautetta ja ideoita, joiden tuella saamme rakennettua tapahtumaa eteenpäin. Bootcampille on jo fb-sivut ja oma bloginsa, jotka toimivat virallisina tiedoituskanavina. Pistäkäähän korvan taakse ja pysykää kuulolla!

Kiitos ja kuittaus, palaan takaisin potemaan coniruttoa.